KARTSÖK |
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
Joensuu | Pohjois-Karjala | |
Heinävaaran vaara-asutus |
||
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Heinävaaran vaara-asutus |
Kuvaus | ||
Heinävaara on suomalaisessa kylätyypistössä asutuksen rakenteelta vaarakylää erinomaisesti edustava kylä.
Tämän tyypillisen vaarakylän tilakeskukset sijaitsevat vanhan Tohmajärven ja Liperin välisen maantien molemmin puolin. Rakennusten tiheys ja ryhmitys vaihtelee kyläjonon pohjois- ja eteläpään välillä. Perinteistä maatilojen rakennuskantaa on säilynyt mm. Koljolan ja Piippolan pihapiireissä. Vanhimmat kylän rakennuksista periytyvät 1700-luvulta. Heinävaaran koulun vanha osa on vuodelta 1908 ja sitä vastapäätä kyläraitin koillispuolella on kauppa vuodelta 1919. Uusi rakentaminen häiritsee paikoin kokonaisuutta. Kylän runkona oleva Tohmajärven vanha maantie on peräisin 1600-luvulta. Se johtaa kylästä pohjoiseen harjuselkiä pitkin läpi Kontiolahden Selkien ja Mönnin kylien. Tien varsilta avautuu mahtavia näkymiä aina Kangasvedelle saakka. Heinävaara on osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta Heinävaara-Selkie. Pohjois-Karjalan vaarakylät ovat yksi kansallismaisemistamme. |
||
Historia | ||
Heinävaaran kylä mainitaan maakirjoissa ensimmäisen kerran 1618, jolloin siinä oli kaksi taloa. 1631 kylässä oli jo seitsemän tai kahdeksan taloa ja asukkaat olivat ortodokseja. 1600-luvun puolivälissä ortodoksit pakenivat Venäjälle ja tilalle tuli luterilaisia Savosta. Isonvihan jälkeen kylässä oli yli kymmenen taloa. Kylän vanhin osa näyttää sijainneen vaaran ylimmällä laella ja asutus alkoi levitä vaaran huipulta etelään sodan jälkeen 1720-luvulta alkaen. | ||
Lisätietoa | ||
Veijo Saloheimo, Pohjoiskarjalalainen kulttuurimaisema. Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Toim. Rauni Säisä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjois-Karjalan museo 1982.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. Mietintö 66/1992. Lauri Putkonen (toim.), Kansallismaisema. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto 1993. Anne Grönlund et al., Pohjois-Karjalan perinnemaisemat. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 61. Joensuu 1998. Pasi Siistonen, Kiihtelysvaaran kulttuuriympäristö-ohjelma. Suomen ympäristö 375. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 1999. Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004. |
||
kohteeseen sisältyy: kylä; talonpoikaistalo; tie; | ||
ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
palaute kohdetiedoista | ||
sivun alkuun | ||