 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Hyrynsalmi | Kainuu | |
Hyrynsalmen kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Hyrynsalmen kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Hyrynsalmen kirkko on laajan, 1786 Pohjois-Kainuuseen perustetun kirkkoherrakunnan samana vuonna valmistunut keskuskirkko. Kirkko kuuluu 1700-luvun lopun merkittävimpiin puukirkkoihin ja on yksi tunnetun pohjalaisen kirkonrakentaja Jacob Rijfin parhaiten säilyneistä. Jatkosodassa palaneen Hyrynsalmen kirkonkylän lähes ainoat säästyneet rakennukset, kirkko ja kellotapuli, ovat Kainuun merkittävimpiä rakennusmuistomerkkejä.
Tasavartisen ristikirkon ulkoasu verrattain mataline aumattuine kattoineen, pilasterein jäsennöityine, vaakavuorattuine seinineen ja pyrökaarisine ikkunoineen edustaa 1700-luvun lopulle tyypillistä uusklassismia. Kirkon keskustorni on rakennettu kookkaammaksi kuin Yli-intendentinvirastossa hyväksyttyissä piirustuksissa. Sisätilan käsittely, jonka lähtökohtana on Aadolf Fredrikin kirkko Tukholmassa, toistuu lähes samanlaisena kuin Luodon kirkossa Pohjanmaalla. Kirkkosalin seinät ovat hirsipintaiset ja vaalea yleisilme peräisin 1860-luvulta. Alttaritaulun, joka esittää Vapahtajaa ristillä, on maalannut oululainen Johan Gustaf Hedman. Kirkkotarhan aitaan liittyvä kellotapuli vuodelta 1840 on rakennettu kirkonrakentaja Jaakko Kuorikosken johdolla Intendentinkonttorissa edellisenä vuonna laadittujen piirustusten pohjalta. Kirkkotarhassa on säilynyt Hyrynsalmen ensimmäisen kirkkoherran Johan Snellmanin muistoksi rakennettu hautarakennus. |
||
| Historia | ||
| Hyrynsalmi erotettiin Paltamon pitäjän pohjoisista osista omaksi kirkkoherrakunnaksi 1786. Seurakunta käsitti 1800-luvun puoliväliin asti koko Pohjois-Kainuun alueen. Sen alaisia kappeliseurakuntia olivat Suomussalmi, Puolanka ja Ristijärvi.
Laajan seurakunnan keskuskirkko rakennettiin 1786 keskeiselle paikalle vesistöjen risteykseen. Alkuperäiset piirustukset laati oululainen maanmittari Henrik Holmbom ja käytännön rakennustöitä johtivat pohjalaiset kirkonrakentaveljekset Jacob ja Carl Rijf johdolla. Kirkon kellot sijoitettiin aluksi keskustorniin, mutta kirkon rakenteet eivät kestäneet kellojen heilumista ja kellojen soitolle jouduttiin 1825 antamaan ehdoton kielto. Erillinen kellotorni rakennettiin 1840 Intendentinkonttorissa hyväksytyin piirustuksin Jaakko Kuorikosken toimiessa rakennusmestarina. Kirkon ulkovuoraus tehtiin todennäköisesti vasta 1863, jolloin myös osa sisustusta uusittiin. Alttari, saarnatuoli ja penkit rakennettiin uudelleen Aron Froteruksen ja Tobias Waseniuksen johdolla. Kirkon sisätilat maalattiin 1884, jolloin kirkkoon tehtiin myös uusia ikkunoita. Alttaritaulun kirkkoon lahjoitti 1830 juuri virkaansa astunut Oulun läänin maaherra Abraham Stiernschantz. Hyrynsalmen kirkko toimi talvisodan 1939-1940 aikana Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden kokoamispaikkana, josta vainajat lähetettiin kotiseurakuntiinsa. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa syksyllä 1944 saksalainen tuhoamisosasto poltti Hyrynsalmen kirkonkylän maan tasalle, mutta kirkko säilyi lähes ainoana rakennuksena tuholta. |
||
| Lisätietoa | ||
| Jorma Keränen, Paltamon seurakunnan historia. Paltamon seurakunta 1977.
Jorma Keränen, Asutus keskiajan lopulta 1720-luvulle sekä hallinto ja kulttuuri vuoteen 1918. Hyrynsalmen historia. Jyväskylä 1988. Jorma Keränen, Uudisraivauksen ja rajasotien kausi. Kainuun historia I. 1986. Matti Huurre, Jorma Keränen ja Oiva Turpeinen, Hyrynsalmen historia. Hyrynsalmen kunta ja seurakunta 1988. Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars. Suomen taide 3. 1989. Mika Heikkilä, Hyrynsalmen kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 259. Ympäristöministeriö 1998. Jorma Keränen, Kirkko Kainuussa 450 vuotta. Kainuun museo 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: kellotapuli; kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Hyrynsalmen kirkko. Elina Liukkonen 2013. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV