 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Kouvola | Kymenlaakso | |
Kouvolan kasarmialue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kouvolan kasarmialue | ||
| Kuvaus | ||
| Kouvolan kasarmialue on yksi venäläisten 1910-luvulla rakentamista rautatieyhteyksien tuntumaan sijoitetuista tiilikasarmialueista. Kasarmialueen rakennuskanta on pääosin alkuperäistä.
Kasarmialue jakautuu kahteen hierarkkiseen alueeseen. Alueen itälaidalla sijaitsee keskeisesti upseerikerho ja sen molemmin puolin upseerien asuintalojen rivi, jota täydentää punatiilinen ortodoksinen kirkko. Länsiosaan ovat keskittyneet varsinaiset kasarmirakennukset. Kasarmielämän keskukseksi on rakennettu lippukenttä, jonka etelän- ja lännenpuoliset tiilirakennukset muodostavat arkkitehtonisesti arvokkaan ryhmän. Näiden kahden alueen välinen tila on hoidettu puistomaisena metsikkönä. |
||
| Historia | ||
| Kouvolassa oli ollut sotilaita valvomassa rautateitä siitä lähtien, kun paikkakunnasta oli tullut risteysasema 1880-luvun lopulla.
Venäjän keisarikunta toimeenpani ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä 1910-luvulla koko keisarikuntaan ulottuvan sotilasrakennushankkeen, joka käsitti sekä varuskuntia että linnoituksia.Venäjän keisarikunnan joukkoja keskitettiin eteläiseen Suomeen. Tarkoituksena oli torjua mahdollisia maihinnousuyrityksiä ja turvata rautatieyhteyksiä viime kädessä Pietarin pohjoisen sivustan varmistamiseksi. Hankkeen tuloksena Suomeen valmistui kymmenkunta ns. punatiilikasarmia sekä meri- ja maalinnoitusketju. Valikoimassa kasarmeista ovat Santahamina, Dragsvik, Hennala, Riihimäki ja Kouvola sekä pääkaupunkia ympäröivä maa- ja merilinnoitusketju. Kouvolan varuskunta sijoitettiin Riihimäki-Pietari –radan varteen. Kasarmialueelle valmistui 1911-1914 yli 30 punatiilistä rakennusta kellarit mukaan lukien. Suomen itsenäistyttyä kasarmeihin sijoitettiin suomalaisia joukkoja. 1920-luvulta vanhoja kasarmeja korjattiin ja uusia rakennettiin. Varuskuntatoimintojen lakattua osa alueesta siirtyi kaupungin omistukseen 1991. Kasarmeja peruskorjattiin asuinkäyttöön ja muutettiin mm. opetus- ja toimitiloiksi. |
||
| Lisätietoa | ||
| Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.
Erkki Korhonen, Tapaus Kouvola. Symposiumi, varuskuntakulttuurin päivät Kouvolassa ja Valkealassa 8-10.5.1992. Kouvolan kaupunki, Valkealan kunta, Puolustusvoimat 1993. Sirpa Haila, Venäläinen rationaalisuus. 1910-luvun kasarmiarkkitehtuuri. Suomen historiallinen seura. Helsinki 1996. Jaana Juvonen, Kouvola 1939-2003. Kauppala, läänin pääkaupunki, aluekeskus. Porvoo 2003. |
||
| kohteeseen sisältyy: kasarmi; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Upseeritien varren kasarmirakennuksia. Timo-Pekka Heima 2008. |
Kouvolan kasarmi, rakennus nro 40. Ulla-Riitta Kauppi 2002. |
Pyhän ristin kirkko. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Jari Kolehmainen 2017. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV