 |
KARTSÖK |
|
| Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. | ||
| Järvenpää Tuusula | ||
Tuusulan Rantatien kulttuurimaisema |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Tuusulan Rantatien kulttuurimaisema | ||
| Kuvaus | |
| Tuusulan Rantatiehen sitoutuvassa laajassa kokonaisuudessa keskeisen osan kulttuurimaisemaa muodostavat kansallisesti, rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävät 1900-luvun alun taiteilijahuvilat sekä itsenäisen Suomen alkuvaiheen maa- ja kotitalouden sekä sotilaskoulutuksen oppilaitokset.
Rantatie on vuosisatoja vanha tie, jonka hyvin säilynyt osa, kolmen kilometrin pituinen Tuusulanjärven rantaa seuraileva paikallistie, on tiehallinnon museotie. Rantatiellä ja 1862 valmistuneella rautatiellä on ollut suuri merkitys paitsi Tuusulan pitäjän asutukselle myös Rantatien huvilayhdyskunnan synnylle. Tuusulanjärven eteläpäässä on viehättävä Tuusulan kirkkomiljöö, jossa puisen tasavartisen 1700-luvulla rakennetun ristikirkon lisäksi ovat kellotapuli, paarihuone, viljamakasiinit ja vanha kansakoulu. Kirkkomaalla on 1872 kuolleen Aleksis Kiven hauta muistomerkkeineen. Mökki, jossa kirjailija vietti viimeiset elinaikansa, on Rantatien varrella. Kirkon viereisessä Tuusulan kylässä on pappila sekä koulu-, asuin- ja kaupparakennuksia. Tuusulanjärven itärannalle, Rantatien varrelle syntynyt huvilayhdyskunta heijastaa 1800-luvun lopulla herännyttä suomenmielistä maaseutu- ja kansanelämän ihannointia. Kirjailija Juhani Ahon johdolla Tuusulanjärven 1890-luvun loppupuolella löytäneet taiteilijat ovat muodostaneet Rantatien yhteyteen 1900-luvun alussa Suomen taide-elämän merkittävän keskuksen rakentamalla sinne huvilansa asuin- ja työskentelytiloiksi. Ahon lisäksi taiteilijayhdyskunnan kantajoukkoon kuuluvat Pekka Halonen, Eero Järnefelt, J.H. Erkko ja Jean Sibelius perheineen. Taiteilija Pekka Halosen ateljeekoti Halosenniemi sijaitsee Tuusulanjärveen pistävällä kallioisella luonnontilaisella niemellä. Halosen suunnittelemassa ja rakentamassa hirsisessä erämaalinnassa on kahden kerroksen korkuinen ateljee ja asuintilat. Kokonaisuudessaan kolmikerroksisen rakennuksen ulkoasussa voi nähdä vaikutteita karjalaistyyppisestä rakentamisesta, johon Halosenniemen hirsiseinät, pieniruutuiset ikkunat ja parvekkeet kuuluvat luonteenomaisena osana. Ateljee on nykyisin museona. Säveltäjä Jean Sibeliuksen 1904 valmistunut Ainola on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema huvila, joka sijaitsee ikihonkia kasvavalla metsäisellä kumpareella. Huvilan arkkitehtuurissa on nähtävissä aikakauden kansainvälisiä tyylivaikutteita sekä suomalaiseen perinteiseen rakentamiseen viittaavia kansallisromanttisia piirteitä. Ainolan pihapiiriin kuuluu myös Aino Sibeliuksen suunnittelema sauna ja arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnittelema porttirakennus. Jean ja Aino Sibelius on haudattu Ainolan puistoon, hautakiven on suunnitellut Sibeliuksen vävy professori Aulis Blomstedt. Ainola toimii museona. Ahola on taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin ja kirjailija Juhani Ahon huvila, jossa taiteilijapari asui 14 vuotta. Puisen päärakennuksen ulkoasu on Ahojen jälkeiseltä ajalta. Erkkola on Aleksis Kiveä ihailleen runoilija J.H. Erkon huvila, entinen ruukkumestari Grönrosin talo, jonka 1900-luvun alun laajennus ja korotus kansallisromanttisessa hengessä on toteutettu Pekka ja Antti Halosen suunnitelmien mukaan. Taiteilija Eero Järnefeltin Suvirannassa on puutarhan ympäröimä mansardikattoinen, Usko Nyströmin suunnittelema puuhuvila vuodelta 1901. Englantilaisia maaseutuasumuksia muistuttava Suviranta on yksityiskoti, Ahola ja Erkkola ovat avoinna yleisölle. Taiteilijahuviloiden lisäksi järven ja Rantatien tuntumassa on monia taiteilija- ja sivistyneistöpiirien sekä virka- ja liikemiesten rakennuttamia ja vuokraamia huviloita ja tiloja. Yksi niistä on finanssi- ja teollisuusmies K.A. Paloheimon tila Kallio-Kuninkala, jossa toimii Sibelius-Akatemian musiikkikeskus. Itsenäisyyden alkupuolen merkittävän oppilaitoskokonaisuuden Tuusulanjärven ympäristössä Järvenpäässä muodostavat Kotitalousopettajaopisto, sen koetila Kyrölä ja maatalousnormaalikoulu. Kotitalousopettajaopiston 1920-luvun klassistisen päärakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Koulua ympäröi järveen rajautuva osittain geometrinen, osittain vapaamuotoinen puisto. Kotitalousopettajaopiston Kyrölän koetilan asuin- ja talousrakennukset muodostavat umpipihan. Maatalousnormaalikoulun klassistinen rakennusryhmä kivisine koulurakennuksineen ja opettajien asuinrakennuksineen sekä maatila sijaitsevat peltoaukealla Tuusulantien varrella. Maatalousnormaalikoulu, karjanhoitokoulu ja lehtorien asuinrakennus, verstaspiha ja maatila ovat kukin omalla mäellään. Puolustusvoimien Taistelukouluna tunnetun oppilaitoksen alueen huvilahistoriasta kertovat rakennukset 1900-luvun ensi vuosilta. Suojeluskunta-ajalta ja sotilaskäytön alkuajoilta 1920- ja 1930-luvuilta on sekä puisia koulutus-, urheilu- ja asuinrakennuksia että kivisiä funkisrakennuksia. Vaikka Rantatien ympäristö ja rakennuskanta on paikoin voimakkaasti uudistunut, on kohteen huomattava kulttuurihistoriallinen merkitys ja tien raittitunnelma yhä hyvin hahmotettavissa. |
|
| Historia | |
| Tuusulan seurakunta perustettiin 1643 Sipoon emäseurakunnan alaiseksi kappeliksi. Tuusulan ensimmäinen kirkko rakennettiin 1643 Tuusulanjärven eteläpäähän. Nykyinen kirkko valmistui 1734, sen ulkoasu on 1853 ja 1903 tehtyjen korjausten jäljiltä.
Tuusulajärven rantojen asutus keskittyi 1780-luvulla kyliin ja kartanoihin. Rantatien varrella olivat tällöin jo keskiajalla asutuksensa saaneet Tuusulan, Tuomalan ja Järvenpään kylät. Itärannan kartanoita olivat Tuusulan ja Järvenpään kartanot. Tuusulan ja Mäntsälän välinen maantie mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1692, joskin tie on mahdollisesti jo keskiaikaista perua. Rantatie oli 1700-luvulla uusi kulkuväylä, joka yhdisti Tuusulan tienoot Porvoon - Hollolan tiehen. Rantatie ja rautatie edistivät Tuusulan pitäjän asutuksen, teollisuuden ja huvilayhdyskunnan kehitystä. Rantatien varteen alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla muodostua yhdyskunta suurhuviloineen. Suomalaiset ja venäläiset upseerit, liikemiehet ja virkamiehet ostivat Kirkonkylän ja Tuomalan talonpojilta rantapalstoja, joille rakennettiin komeita huviloita, kuten mm. Onnela ja Syvälahti, jotka myöhemmin toimivat täyshoitoloina. Aleksis Kivi asui viimeiset elinaikansa veljensä mökissä Krapin talon mailla. Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana. Historiaan ovat jääneet hänen viimeisiksi väitetyt sanansa: "Minä elän!" Kansalliskirjailija Aleksis Kiven päivä 10.10. on myös suomalaisen kirjallisuuden päivä. (Ks. myös kohteet Aleksis Kiven Palojoki ja Nurmijärven kirkonmäki.) Taiteilijayhteisön syntyä voidaan selittää toisaalta maantieteellisesti - hyvät junayhteydet Helsinkiin - ja toisaalta kielipoliittisesti: Tuusula oli Helsinkiin nähden lähin suomenkielinen kunta. Tuusulanjärven maisema sisälsi lisäksi sisä-Suomen leppoisan luonnon elementtejä, joihin taiteilijat olivat entuudestaan tottuneet. Pekka Halonen rakensi ateljeekotinsa Halosenniemen 1899-1902. Halonen asui jo ennen Halosenniemen rakentamista Tuusulan Tuomalan kylässä. Tarvittuaan suurempaa työtilaa alttaritaulujen maalaamista varten hän suunnitteli ja rakensi hirsisen ateljeehuvilan, jossa asui ja työskenteli yli kolmen vuosikymmenen ajan. Tuusulan kunta osti Halosenniemen Pekka ja Maija Halosen perikunnalta 1949. Kunta on palauttanut rakennuksen ja puutarha-alueen 1980-luvun lopulla Halosen perheen aikaiseen asuun. Sibelius perheineen muutti Tuusulaan 1904. Osaksi rantatonttien kalleuden vuoksi Sibelius joutui tyytymään kauempana rannasta olevaan tonttiin. Lars Sonckin suunnittelema rakennus toimi Aino ja Jean Sibeliuksen kotina heidän kuolemaansa saakka. Alkujaan rakennuksen ulkoasua hallitsi laudoittamaton hirsi sekä jyrkkä pärekatto. Myöhemmin julkisivu on vuorattu ja katto katettu tiilillä. Järvenpään kartano siirtyi valtion omistukseen 1925. Järvenpään kotitalousopettajaopisto ja maatalousnormaalikoulu perustettiin kartanon maille 1928 ja jo samana vuonna valmistuivat maatalousnormaalikoulun rakennukset ja kotitalousopettajaopiston kolmikerroksinen kivinen opistorakennus, jonka olivat suunnitelleet arkkitehdit J. ja T. Paatela. Puutarha- ja puistosommitelmat toteutettiin Bengt Schalinin 1928 tekemien suunnitelmien mukaan. Taiteilijahuvila Ahola oli entinen Järvenpään kartanon pihapiiriin 1870-luvulla rakennettu Vårbackan huvila, jossa 1897-1911 asuivat kirjailija Juhani Aho ja taiteilija Venny Soldan-Brofelt. Heidän jälkeensä huvila toimi kuvanveistäjä Yrjö Liipolan asuntona sekä täysihoitolana. 1928 rakennus muutettiin kotitalousoppilaitoksen oppilasasuntolaksi arkkitehti Paatelan suunnitelmin, jolloin rakennus sai nykyisen korkeutensa ja klassistisen ulkoasunsa. Taistelukoulun alue kuului 1880-luvulla Koivikon tilaan, jonka 1900 rakennettu huvila (Waldemar Aspelin) on muutettu upseerikerhoksi. Kurssirakennukseksi muutettu toinen asuinrakennus on vuodelta 1901. Suojeluskuntajärjestö osti tilan 1921 ja Suojelukuntain Päällystökoulun ajoilta ovat koulutusrakennus Hersala (Karl Malmström - Robert Tikkanen), urheiluhalli Levälä (A. Rissanen) sekä asuinrakennus Vihmala. 1930-luvulla rakennettiin kurssirakennus (Matti Paalanen) sekä rantasauna. Jatkosodan jälkeen tapahtuneen suojeluskuntajärjestöjen lakkauttamisen jälkeen alue siirtyi Suomen Punaisen Ristin haltuun. Viipurin Markovillassa toimineen Taistelukoulun (perustettu 1927) käytössä alue oli 1949-1992. 1970-luvulla valmistuivat elementtirakennukset 8 ja 11 (Ålander - Packalen – Korsström). 1996 alkaen alue on ollut Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksen toimipaikkana. |
|
| Lisätietoa | |
| Taistelukoulu 1927-1977. Joensuu 1977.
Gerd Reimers, Berömda boningar i Norden. 1981. Veijo Meri, Tuusulan rantatie. Helsinki 1981. Lars Sonck 1870-1956, arkkitehti. Suomen rakennustaiteen museo. Näyttelykatalogi 1982. Tuusulan kulttuurimaisema ja rakennettu ympäristö. Kulttuurihistoriallinen inventointi. Tuusulan kunta/Mikko Härö 1986. Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.), Tie yhdistää. Tiemuseo 1986. Petri Hiltunen, Tuusulan rantatie Ruotsin vallan aikana. Tielaitos, Uudenmaan piiri 1988. Ulla Kervinen, Rakennuskulttuurin ja kulttuurimaiseman tausta ja säilyminen Järvenpäässä. Järvenpään kaupunki. Järvenpää 1988. Ulla-Maija Upola, Tuusulan rantatie - ympäristön kehityksen ja rakentamisen ohjaus. Tampere. TTTK 1989. Sirkka Holma, Tuusulan rantatie Pekka Halosen aikana. Tuusulan rantatieyhdistys 1990. Pekka Korvenmaa, Innovation Versus Tradition. The Architect Lars Sonck. Works and Projects 1900-1910. 1991. Johanna Rinta-aho, Taide, ystävyys, elämä! Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Venny Soldan-Brofeldt, Jean Sibelius, Juhani Aho ja Eino Leino Halosenniemessä Tuusulan Rantatiellä 24.4.-31.8.1997. Tuusulan museo 1997. Järvenpään maisemaselvitys. Järvenpään kaupunki. MA-arkkitehdit. Järvenpää 2001. Järvenpään kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma (vaihe I/vaihe II). Järvenpään kaupunki. Tekninen toimi. Kaavoitus ja mittaus. Järvenpää 2001/2004. Liisa Suvikumpu (toim.), Ainola. Jean ja Aino Sibeliuksen koti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004. Päivi Ahdeoja, Marke Naski-Multanen, Johanna Rinta-aho ja Leena Voutilainen, Tupatölli omalle turpeelle - Halosenniemen taiteilijakoti. Tuusulan museo 2005. Tuusulanjärven itärannan maisemanhoitosuunnitelma, Järvenpää. Järvenpään kaupunki, kaavoitus, MA-arkkitehdit 2007. |
|
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; huvila; kirkko; koulu; merkkimieskoti; museo; oppilaitos; pappila; puisto; talonpoikaistalo; tie; | |
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | |
Ainola. Saara Vilhunen 2007. |
Halosenniemi. Saara Vilhunen 2007. |
Aleksis Kiven kuolinmökki. Saara Vilhunen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV