 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Pomarkku | Satakunta | |
Pomarkun kirkonkylä |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pomarkun kirkonkylä | ||
| Kuvaus | ||
| Pomarkun kirkonkylä on raitin varteen keskittynyt ja rakenteeltaan säilynyt. Kantatalojen ja rantapeltojen lisäksi kylän 1800-luvun ja 1900-luvun alun seurakunnallisesta ja teollistumiskehityksestä kertovat kaksi kirkkoa ja höyrysaha.
Isojärveen laskevan Pomarkunjoen varrelle kehittynyt kylä on asutettu 1500-luvulla ja sen kantatilat Rossi, Marttila, Markkula, Ala-Nissi, Teinonen, Soini, Tensiö, Tervamäki, Yli-Nissi ja Viro sijaitsevat alkuperäisillä tonteillaan. Maatilojen talouskeskukset sijoittuvat tiiviiksi ryhmäksi vanhan Vaasaan menevän maantien varrelle Pomarkunjoen molemmille rannoille peltojen ja niittyjen muodostaessa kehän kylän ympärille. Joen ylittävä kolmikaarinen kivisilta on valmistunut 1907. Julkisempia tiloja edustavat lisäksi 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella rakennetut pappilan, säästöpankkin ja kirjakauppan entiset rakennukset. Kylän rakennuskanta on pääosin 1800-luvun jälkipuoliskolta. Suhteellisen yhtenäistä ikärakennetta korostavat rakennusten samankaltainen mittakaava, ulkovuorauksissa käytettyjen detaljien, listoitusten, ikkunoiden puitejaon ja rikkaasti koristelujen kuistien tyylillinen samankaltaisuus. Pohjoisten tonttien runsas puusto on istutettu 1859 palon jälkeen paloturvallisuutta edistämään. Tiestön linjaus ja suurelta osin rakennusten sijoittelukin on säilynyt paloa edeltävältä ajalta. Pomarkun kirkkomiljöö koostuu kahdesta kirkosta. Vanha puukirkko on sisätilan järjestelyltään poikkeuksellinen Kirkkosalissa alttari ja sen yläpuolella oleva saarnastuoli on sijoitettu pohjoisseinälle. Suorakaiteen muotoisen runkohuoneen eteläseinustalla on torni ja sitä vastapäätä pohjoisseinällä sakaristo. Hyvin säilynyt kirkko on ollut ns. autiokirkkona uuden kirkon valmistumisesta lähtien. Luonnonkiviverhouksinen kivikirkko on valmistunut 1921 arkkitehti Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan. 1910-luvulla perustetun höyrysahan rakennuskantaa on joen eteläpuolella. Entinen Pomarkun saha on tyypillinen keskisuuri höyrysaha, jollaisia aikoinaan perustettiin lukuisia, mutta joita on erittäin vähän jäljellä. Säilyneet työ- ja voimakoneet korostavat sahan teollisuushistoriallista arvoa. |
||
| Historia | ||
| Pomarkun vanhemmasta asutuksesta kertovat kylän alueella olevat kaksi kivikautista asuinpaikkaa ja pronssikautinen hauta. Historiallisen ajan alkupuolella harvaanasutun Pomarkunjoen varrelle perustettu Pomarkun (Påmark) kylä asutettiin keskiajan loppupuolella. 1560-luvulla kylässä oli neljä taloa. 1600-luvulla taloja oli kuusi ja kylän mylly sijaitsi joen sivuhaarassa.
Pomarkku perustettiin Ulvilaan kuuluneeksi saarnahuonekunnaksi 1802, jolloin rakennettiin myös Pomarkun vanha kirkko. Pomarkku erotettiin Ulvilasta 1861 ja liitettiin Noormarkkuun. Itsenäiseksi kirkkoherrankunnaksi Pomarkku tuli 1899. Joen pohjoisrannan tiloilla 1859 riehunut tulipalo tuhosi neljän talon rakennuskannan, mutta tonttien järjestely tehtiin palon jälkeen vanhaa tonttijakoa noudattaen. Tukholmalaisen kauppiaan ja puutavaraliikemiehen J.E. Francken hallinnassa oli vuosisadan vaihteessa Pomarkun sahan ohella mm. Reposaaren saha ja useita pienempiä sahalaitoksia Suomessa. 1914 perustettu Pomarkun liikeosakeyhtiö Yrjö Wiro ja kumppanit siirsi sahatoiminnan nykyiselle paikalleen aikaisemmalta Kyläkosken kohdalta kilometrin verran alajuoksulle. 1930-luvulta lähtien siihen kuului myös puusepänverstas sekä ovi- ja ikkunatehdas. Sahaus päättyi 1980-luvulla. |
||
| Lisätietoa | ||
| Suomen asutus 1560-luvulla, kyläluettelot ja kartasto. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja N:o 4. Helsinki 1973.
Maaseututaajamien suunnittelu- ja peruskorjausseminaarin aineisto 1983. Museovirasto. Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. Pori 1990. Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996. Toiveet ja todellisuus. Satakunnan rakennusperinnön hoito-projekti 1998-2000. Loppuraportti. Toim. Minna Linnala ja Liisa Nummelin. Satakunnan museon julkaisuja 13/2000. Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kirkko; kylä; pappila; saha; silta; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Pomarkun kirkonkylä. Hannu Vallas 2001. |
Pomarkun vanha puukirkko. Marja-Terttu Knapas 1974. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV