 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Salo | Varsinais-Suomi | |
Halikon kirkonseutu |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Halikon kirkonseutu | ||
| Kuvaus | ||
| Halikon kirkonseutu muodostaa pitäjän historiallisen ytimen Halikonjoen alajuoksulla, joka on ollut rautakaudella ja keskiajalla asutuksen keskusaluetta. Kirkonmäen lounaispuolella sijaitsee Rikalan muinaislinna sekä rautakautiset asuinpaikat ja kalmistot ja joen rannassa on ollut keskiajalla markkinapaikka.
Kirkonmäki sijoittuu keskiaikaisen Suuren Rantatien ja Halikonjoen risteyskohtaan. Keskiaikaista harmaakivikirkkoa on laajennettu runkohuonetta matalammilla ristivarsilla ja kolmitaitteisella kuoriosalla ja sen nykyasu on 1700-luvun lopulla aloitettujen laajennusten tulos. Kirkkosalin eteläseinustalla on sisäänkäynti Gustaf Mauritz Armfeltin rakennuttamaan Armfelt-suvun hautakappeliin, jonka lattian alle hänet on haudattu. Alkuaan kaksilaivaiseksi holvattua kirkkosalia kattaa lautaholvi. Seinien maalaus ja kiinteä sisustus ovat 1800-luvun alusta. Pohjoisen ristivarren päätteenä olevaan sakaristoon liittyy kreivi C.A. Armfeltin 1920-luvulla sisustama museohuone, jossa säilytetään mm. poikkeuksellisen hienoa kirkkotekstiilien valikoimaa. Lounaissuomalaista sipulikupolista tyyppiä edustava kellotapuli on rakennettu 1773 Matti Åkerblomin johdolla hänen kirvesmiesten ammattikunnan mestarinäytteenään. Kirkkotarhan eteläosassa oleva Sarah Klinckowströmin empiretyylinen hautakappeli on rakennettu arkkitehti C.L. Engelin piirustuksen mukaan 1831. Viurilan kartanon rautaketjuilla erotettu hauta-alue on tapulin lounaispuolella. Kirkko liittyy läheiseen Joensuun kartanoon, jolla on ollut 1880-luvulle asti kirkon patronaattioikeus. Koivukuja, joka on saanut ensimmäiset reunapuunsa 1810-luvulla, johtaa kirkkomaan portilta Joensuun kartanon päärakennuksen edustalle. Halikonjoen ylittää 1866 valmistunut puusilta, joka on yksi tiehallinnon museosilloista. Sillan kupeessa on kivirakenteinen pitäjän lainamakasiini, nykyinen kotiseutumuseo. Halikon kirkonseutu sijaitsee Uskelan- ja Halikonjoen laaksojen valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. |
||
| Historia | ||
| Uskelasta erotettu Halikon seurakunta mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1330-luvulla. Halikon kirkko valmistui perimätiedon mukaan Joensuun kartanon haltijoiden rakennuttamana 1440.
Uusi kuoriosa rakennettiin 1790-luvun lopussa ja kirkkosalin holvit purettiin ja ristivarret rakennettiin 1812-1815. Eteläisen ristivarren päätteenä ollut, arkkitehti Charles Bassin piirtämä ja 1834 valmistunut Joensuun kartanoon johtavan puistokujanteen päätteeksi rakennettu uusklassillinen portiikki purettiin 1889. Halikon seurakunta yhdistyi Saloon kuntauudistuksen yhteydessä 2009. |
||
| Lisätietoa | ||
| Väinö J. Kallio, Halikon historia. Forssa 1930.
Tove Riska, Halikon kirkko. Suomen kirkot 4. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1966. Reijo Hinkka, Halikon historia 2. 1984. Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Marja Terttu Knapas, Den Armfeltska ättens patronat i Halikko kyrka. Historisk Tidskrift för Finland 3/1997. Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen, Halikon historia 1. 1991. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001. Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005. Sari Mäntylä (toim.), Miekka - menneisyys - maisema. Halikon kunta, kulttuuritoimi 2006. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautakappeli; kellotapuli; kirkko; lainamakasiini; muinaisjäännös; silta; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Sarah Klinckowströmin hautakappeli Halikon kirkkotarhassa. Elias Härö . |
Halikon kirkko. Maija Kairamo 1992. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV