Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Paimio Varsinais-Suomi

Paimion parantola

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Paimion parantola
Kuvaus
Suomalaisen funktionalismin pääteoksiin kuuluva Paimion parantola on arkkitehti Alvar Aallon varhaistuotannon keskeinen rakennus. Parantolan puhtaan funktionalistinen arkkitehtuuri vastaa standardisoinnin ja hygienian vaatimuksiin. Parantola on kansainvälisesti arvostettu modernin arkkitehtuurin merkkiteos, joka kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksista 1920-luvun lopulta 1970-luvulle. Paimio on vuodesta 2004 Unescon maailmanperintösopimuksen Suomen aieluettelossa.

Paimion parantola on sijoituspaikaltaan ja arkkitehtuuriltaan esimerkillinen 1930-luvulla Suomeen rakennettu keuhkotautiparantoloa: puhtaaseen ilmaan kuivalle kankaalle rakennetussa valoisassa parantolassa ajateltiin parantumisen edellytysten toteutuvan. Parantolan sommitelma on epäsymmetrinen ja orgaaninen, keskelle sijoitetusta sisäänkäyntiosasta ulkonevat viuhkamaisesti eri toimintoja sisältävät siipirakennukset. Siipiosat on sijoitettu ilmansuuntien mukaan, potilashuoneet aamuaurinkoon päin.

Sairaalassa on myös Alvar Aallon parantolaa varten suunnittelemia huonekaluja, valaisimia ja sisustukseen liittyviä yksityiskohtia, kuten saniteettilaitteita.

Parantolakokonaisuuteen kuuluu lääkärien ja hoitajien kaksikerroksisia rivitaloja ja 1950-luvulla rakennettu taloussiipi. Parantolarakennukseen on myöhemmin tehty muutoksia, mm. avoimet ilmakylpyparvekkeet on rakennettu umpeen. Hautakappeli ns. Ruusukellari, vedenpumppaamo ja biologinen jätevedenpuhdistuslaitos sijaitsevat parantola-alueen reunoilla.

Paimion parantola on edelleen terveydenhuollon käytössä.
 
Historia
1800-luvun lopulla keuhkotautikuolleisuus Suomessa lisääntyi, jonka takia 1900-luvun alussa rakennettiin useita pieniä tuberkuloosiparantoloita ja hoitolaitoksia kuntien ja järjestöjen toimesta. Keuhkotaudin vastustaminen vahvistui 1920-luvulla kansanliikkeeksi, lisäksi valtion toimesta annettiin tuberkuloosiasetus 1927 ja kuntien yhteistoiminta hoitolaitosten rakentamiseksi saatiin kestävälle pohjalle 1929 laatimalla laki kunnallisten tuberkuloosiparantoloiden ja mielisairaanhoitolaitosten valtionavusta. Seurauksena oli voimakas "keuhkotautilinnoitusten" eli tuberkuloosiparantoloiden perustaminen ja rakentaminen.

Parantolat sijoitettiin kuivalle kangasmaalle, jossa ilma oli puhdasta ja kuivaa. Sijainnin tuli olla suojattu ja sumuton. Auringonvalon vaikutus paranemiseen huomioitiin suuntaamalla rakennus ja potilashuoneet luonnonvalon kannalta optimaalisesti. Ravintoa ja lepoa käytettiin keuhkotaudin parannuskeinoina. Hoitoon kuului ns. hallimakuu, jonka takia laajat makuuhallit ja lepoparvekkeet ovat tyypillisiä arkkitehtonisia piirteitä.

Paimion parantola, alkuaan Varsinais-Suomen Tuberkuloosiparantola rakennettiin 1929-1933 arkkitehti Alvar Aallon voitettua suunnittelusta järjestetyn kilpailun. Rakennuksen suunnittelussa toteutettiin aikansa edistyksellisintä arkkitehtuuria ja rakennustekniikkaa. Sairaalasuunnitteluun sopivat hyvin modernismin ihanteet toiminnallisuudesta, terveellisyydestä, hygieenisyydestä ja valoisuudesta. Kokonaissuunnitelman tarkoituksena oli huomioida potilas mahdollisimman hyvin.

Parantolan värityssuunnitelman laati taiteilija Eino Kauria. Perinteisten vaaleiden sävyjen lisäksi käytettiin mustaa, keltaista ja turkoosia. Huonekalut suunniteltiin yhteistyössä kalustetehdas Otto Korhosen kanssa.

Lääkärien ja hoitajien kaksikerroksiset rivitalot rakennettiin 1933. Alkuperäiseen kokonaisuuteen lisättiin kaksikerroksinen leikkaussalissiipi 1956-1958. Alueelle rakennettiin uusi hoitaja-asuntola sekä kaksi lääkäriasuntoa 1961-1962.
 
Lisätietoa
Nils Erik Wickberg, Suomen rakennustaidetta. Helsinki 1959.

Raija-Liisa Heinonen, Funktionalismin läpimurto Suomessa. Suomen rakennustaiteen museo, 1986.

Modern Movement Scandinavia. Vision and reality. docomomo - Denmark, Finland, Iceland, Norway, Sweden. docomomo - Denmark, Finland, Iceland, Norway, Sweden. Fonden til Udgivelse af Arkitekturtidskrift B. Århus 1998.

Paimion sairaalan rakennushistoriallinen selvitys. Arkkitehtitoimisto HNP Heikinheimo-Niskanen-Pietilä. Helsinki 13.6.2000.

Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.

Marianna Heikinheimo, Paimion parantolan hygieenistä teknologiaa. Maija Mäkikalli – Ulrika Grägg (toim.), Moderni Turku 1920- ja 1930-luvuilla. K&h, kulttuurihistoria. Turun yliopisto. 2004.

Margaretha Ehrström et al. (ed.), Nomination of Paimio Hospital for Inclusion in the World Heritage List. National Board of Antiquities, Department of Monuments and Sites, report no 13. Helsinki 2005.
 
kohteeseen sisältyy:  sairaala, parantola;
ympäristön nykyluonne:  taajama;
 
Paimion parantola. Hannu Vallas 2000
Paimion parantola. Hannu Vallas 2000.
Paimion parantolan yhteistilasiipi ja pääsisäänkäynti. Soile Tirilä 2000
Paimion parantolan yhteistilasiipi ja pääsisäänkäynti. Soile Tirilä 2000.
Paimion parantolan länsipääty ja eteläjulkisivua. Soile Tirilä 2000
Paimion parantolan länsipääty ja eteläjulkisivua. Soile Tirilä 2000.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009