 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Jyväskylä | Keski-Suomi | |
Jyväskylän yliopiston alue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Jyväskylän yliopiston alue | ||
| Kuvaus | ||
| Jyväskylän yliopiston hongikkoisella harjulla sijaitseva kampusalue kolmelta vuosisadalta periytyvine rakennuksineen ja puistoineen on sekä sivistyshistorialliselta että arkkitehtoniselta merkitykseltään monikerroksinen ja korkeatasoinen. Arkkitehti Alvar Aallon yliopistokampus kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosten valikoimaan.
Yliopistoalueen eriaikaisista rakennuksista suurin osa on punatiiltä. Vanhimpia ovat Suomen ensimmäisen opettajankoulutusseminaarin 1880-luvulla valmistuneet rakennukset. Seminaarin alkuperäisestä kuudesta komeasta punatiilirakennuksesta, jotka on sijoitettu kaupungin ruutuasemakaavaa jatkavaan koordinaatistoon, on jäljellä viisi. Ne perustuvat Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Constantin Kiseleffin, ylitirehtööri L.I. Lindqvistin ja seminaarin johtaja K.L. Leinbergin suunnitelmiin. Puurakennuksista jäljellä ovat puutarhurin talo ja miesosaston voimistelusaliksi rakennettu arkkitehti Theodor Granstedtin suunnittelema Ryhtilä. Seminaarialueen laidalla on kansallisromanttinen piirustus- ja veistosalirakennus Villa Rana (1905), jonka on suunnitellut seminaarin piirustuksen ja käsityön lehtori, arkkitehti Yrjö Blomstedt. Myös Seminaarinmäen puistojen varhaisin vaihe on 1880-luvulta. Alvar Aalto on suunnitellut maastoon vapaasti sovitetut opetus-, kirjasto-, liikunta- ja asuinrakennukset vuosilta 1951-1970. Kampusalueen Aallonpuisto on samalta ajalta. Punatiilinen yliopiston päärakennus (1955) on alueelle tulevan tielinjan päätteenä. Rakennuksen etuaukio on kahdelta puolelta suljettu, idässä avautuu näkymä yli Jyväsjärven. Päärakennuskokonaisuuteen kuuluu juhlasaliosa ja hallintosiipi sekä näitä yhdistävä porrashalli. Viuhkamaisen juhlasalin alapuolella on harjulle suurten ikkunoiden välityksellä avautuva lämpiö ja kahvila. Päärakennukseen liittyvät niinikään punatiiliset laitoskirjasto sekä kolmiosainen harjoituskoulu (1954). Päärakennuksen veistoksellinen eteläfasadi muodostaa ympäröivän männikön kanssa seremoniallisen piha-alueen. Pihalta on yhteys muihin Aallon suunnittelemiin rakennuksiin, jotka ovat puutarhan ja urheilukentän ympärillä. Alueen itäsivuna ovat henkilökunnan kokoustila Lyhty ja siihen terassimuurilla yhdistetty opiskelijoiden ruokala Lozzi sekä opiskelija-asuntola. Niiden taakse jää ylioppilastalo (1964). Lännessä aluetta rajaavat 1950-luvun urheiluhallit ja uimahalli, jota on laajennettu. Valkeaksi rapattu Liikuntatieteen laitos (1970) rajaa aluetta etelässä. Arkkitehti Arto Sipisen Seminaarinmäeelle 1970-luvulla suunnittelemat punatiiliset hallinto-, kirjasto- ja laitosrakennukset ovat vanhimpien punatiilirakennusten lomassa, niiden kanssa samaan ruutukaavakoordinaatistoon sovitettuna. Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen suunnittelemat normaalikoulun ala-aste ja ylioppilastalon laajennus ovat 2000-luvun alusta. Kampusalueen rakennusten käyttötarkoituksia on eri aikoina muutettu. |
||
| Historia | ||
| Kansakoulujen opettajien koulutus järjestettiin ensimmäisenä Jyväskylään, jonne suomenkielistä opetusta antava opettajankoulutusseminaari perustettiin 1863. Seminaarin taustalla oli Uno Cygnaeuksen 1860 tekemä ehdotus suomenkielisen kansanopetuksen järjestämisestä Suomessa. Seminaari muutettiin kasvatusopilliseksi korkeakouluksi 1934 ja Jyväskylän yliopistoksi 1966.
Ensimmäiset vuodet Jyväskylän seminaari toimi kaupungin keskustassa vuokratiloissa. Seminaarin ensimmäiset punatiilirakennukset suunniteltiin Yleisten rakennusten ylihallituksessa 1870-luvun lopulta alkaen arkkitehti Constantin Kiseleffin johdolla. Kiseleff johti myös Uudenkaarlepyyn ja Sortavalan seminaarien suunnittelua. Jyväskylän seminaarin koulupuutarhan ensimmäisen puutarhasuunnitelman 1880-luvulla laati puutarhuri L.A. Jernström. Harjanteelle Jyväskylän kaupungin eteläpuolelle rakennettu seminaari oli ensimmäinen suuri kivirakennusten kokonaisuus puukaupungissa. Toisen maailmansodan jälkeen kasvatusopillisen korkeakoulun oppilasmäärä kasvoi huomattavasti. Arkkitehti Alvar Aalto voitti 1951 kutsukilpailun korkeakoulun uusien rakennusten suunnittelusta. Kilpailuehdotuksessa Aalto korosti alueen luonnetta arkkitehtonisena ja puistomaisena kampuskokonaisuutena. Ensimmäinen rakennusvaihe toteutettiin 1950-luvulla, viimeinen Aallon suunnittelema rakennus valmistui 1970. Kampuksen Aallonpuisto toteutettiin Aallon ja puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden suunnitelmien mukaan. Laajentuvan yliopiston uusien lisärakennusten suunnittelusta 1969 järjestetyn pohjoismaisen suunnittelukilpailun voitti arkkitehti Arto Sipinen. Useiden kampusalueen rakennusten käyttötarkoituksia on muutettu ja joitakin laajennettu, kuten uimahallia 1964, 1975 ja 1991. Esimerkiksi opiskelijoiden asuntola muutettiin laitostiloiksi 1974 ja henkilökunnan asuintalo otettiin uuteen käyttöön 2000-luvun alussa. Ylioppilastalon laajennusosasta järjestetyn suunnittelukilpailun voitti 2001 Ilmari Lahdelma. Harjoituskoulu muutettiin tiedekuntatiloiksi 2003 ja uuden Jyväskylän normaalikoulun ala-asteen suunnittelukilpailun voitti arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki vuonna 2000. |
||
| Lisätietoa | ||
| Aimo Halila, Jyväskylän seminaarin historia. 1963.
Kari Kolehmainen, Jyväskylän yliopiston kehitysvaiheet ja rakentaminen. Tiili 2/1978. Alvar Aallon Jyväskylä. Jyväskylän kaupunki 1983. Vilhelm Helander ja Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. 1989. Erkki Huovinen, "Ilokivestä valokuituun", Jyväskylän Hippos-Kampus alueen kehittyminen harjun reunasta ja kaviourasta opetuksen, tutkimuksen sekä liikunnan keskukseksi. 2009. Päivi Lukkarinen, Alvar Aallon kasvatusopillinen korkeakoulu. Menneitten motiivien kiteytymä. 1994. Päivi Lukkarinen (toim.), Alvar Aalto, Jyväskylän yliopistokampus. Alvar Aalto museo 1994. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Jussi Jäppinen (toim.), Viestejä maisemassa, keskisuomalainen kulttuuriympäristö. Jyväskylä 2006. Jyväskylän rakennuskulttuuri-inventoinnit. Keski-Suomen maakuntamuseo. Mari Forsberg, 125 vuotta Seminaarinmäen puistoalueiden historiaa. Alvar Aalto Säätiö 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: koulu; oppilaitos; puisto; urheilurakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Sisäänkäynti Jyväskylän yliopiston päärakennukseen. Soile Tirilä . |
Jyväskylän seminaarin rakennus 1880-luvulta. Jari Heiskanen 2007. |
Jyväskylän yliopiston 1970-luvun rakennuksia. Jari Heiskanen 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV