 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Uusikaupunki | Varsinais-Suomi | |
Kalannin kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kalannin kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Kalannin keskiaikainen kivikirkko Pietari Henrikinpojan (Petrus Henriksson) 1470-luvun alussa tekemine kalkkimaalauksineen on maamme keskiaikaisen kirkkotaiteen merkittävimpiä kohteita. Seinä- ja holvipinnat peittävien kalkkimaalausten esillehakkaus 1884 oli maamme ensimmäinen restaurointityö.
Pyhälle Olaville omistetun kivikirkon kattokulmaltaan on loivennettu ja länsipäädyssä on matala tapulimainen sipulikupoliin päättyvä länsitorni. Kirkkosali on kolmilaivainen ja nelitraveinen. Seinä- ja holvipinnat peittävät kalkkimaalaukset voidaan niissä olevien vaakunakilpien avulla ajoittaa 1470-luvun alkuun. Maalauksissa ei ole selkeää teologista ohjelmaa, vaan ne ovat yksittäisiä kuvaesityksiä, joissa useassa on lahjoittajaan liittyvä vaakuna. Maalauksiin sisältyvä maalarin nimi "Petrus Henriksson pictor" on antanut aiheen puhua samankaltaisten maalausten yhteydessä Pietari Henrikinpojan tai Kalannin koulukunnasta. Hampurilaisen Meister Francken tekemä Barbara-alttari, joka on Suomen merkittävin keskiaikainen alttarikaappi, sekä kirkon sisustukseen kuuluneet penkkien päädyt on sijoitettu Kansallismuseoon. Kirkon ympärillä olevan laajan hautausmaan länsipuolella on säilynyt kuusiaidan rajaama hautasaattojen lähtöpaikka ruumiskivineen. |
||
| Historia | ||
| Kalannin seutu oli tiheästi asuttu jo rautakaudella. Seurakunta lienee muodostunut 1300-luvun lopulla ja se tunnettiin nimellä Uusikirkko 1411-1936. Kalannin keskiaikaisen kirkon rakennusosista vanhin on sakaristo ja länsitornin alaosa lienee runkohuoneen ikäinen. Tornin puinen yläosa valmistui 1779. Kirkon tiiliportaalit ja kiinteä sisustus valmistuivat arkkitehti C. J. von Heidekenin suunnittelemassa korjauksessa 1884. Sen aikana tehtiin myös peitettyinä olleiden kalkkimaalausten esillehakkaus ja restaurointi, joka oli ensimmäinen keskiaikaisten kalkkimaalausten restaurointityö Suomessa. Maalaukset puhdistettiin ja restauroitiin uudelleen 1965-1968. | ||
| Lisätietoa | ||
| Tove Riska, Kalannin kirkko. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959.
Camilla Ahlström-Taavitsainen, Vapenbilder bland kalkmålningarna i Finlands medeltidskyrkor. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja VIII, 1984. Tove Riska, Keskiajan maalaustaide. ARS. Suomen taide 1. 1987. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Kari Alifrosti. Kalannin historia. Jyväskylä 1999. Leila K. Tuominen - Jukka Salonen, Kalannin kirkko I-II. 1999, 2000. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Kalannin kirkon eteläjulkisivu. Johanna Forsius 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV