Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Uusikaupunki Varsinais-Suomi

Sundholman kartano

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Sundholman kartano
Kuvaus
Sundholman kartano on yksi Suomen keskiaikaisista asuinkartanoista ja entisessä saaressa, salmen rannalla sijaitsevana, kuvastaa keskiajan rakentamistapaa puolustuksellisine näkökohtineen.

Kartano sijaitsee keskiaikaisen suojaisan vesireitin varrella niemellä, joka aikoinaan on ollut erotettuna vallihaudalla mantereesta. Vallihauta on edelleen nähtävissä puistossa. Nykyinen kaksikerroksinen satulakattoinen päärakennus on rakennettu kivestä muuratun keskiaikaisen pohjakerroksen päälle ja sen jatkeeksi 1770-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella. Kellarikerros on osa Flemingien mahdollisesti jo 1400-luvun lopulla rakennuttamaa asuinlinnaa. Asuinpiha on sivurakennusten reunustama. Kartanon ympärillä on vanha puisto, joka laajenee arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi. Rakennuskantaan kuuluu lisäksi mm. kaksi viljamakasiinia. Sundholmassa on arkkitehtuuriltaan erittäin mielenkiintoinen, uusgoottilainen käymälärakennus.
 
Historia
Kalannin (Uudenkirkon) pitäjän rannikko oli suureksi osaksi keskiajalla Arvassalon saarta, jonka kapeat salmet erottivat mantereesta ja joka oli suureksi osaksi läänitetty Fleming-suvun Sundholman, eli alkuaan Vanhakartanon kartanolle. Ensimmäinen tunnettu Vanhakartanon omistaja oli 1400-luvun loppupuolella Henrik Klaunpoika Fleming, joka lienee siirtänyt kartanon nykyiselle paikalleen niemelle merenrantaan. Kartanon asuinpiha erotettiin vallihaudalla muusta saaresta, joka oli veden ympäröimä vielä 1600-luvulla. Keskiaikaisen kivirakennuksen pohjakerroksen päälle rakennettiin puinen yläkerta jota pidennettiin 1810- tai 1820-luvulla.
 
Lisätietoa
Lars Ivar Ringbom, Sundholm. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928.

Eino Jutikkala – Gabriel Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat II. 1941.

C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Keuruu 1989.

Terhi Nallinmaa-Luoto ja Kari Alifrosti. Kalannin historia. Jyväskylä 1999.

Kari Uotila, Keskiajan kirkot ja linnat. Veijo Kaitanen et al. (toim.), Muinainen Kalanti ja sen naapurit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003.

Georg Haggrén, Kartanoläänien ketju keskiaikaisessa ”Pohjois-Suomessa”. Suomen keskiajan arkeologian seura. SKAS 3/2004.
 
kohteeseen sisältyy:  kartano; muinaisjäännös; puisto;
ympäristön nykyluonne:  agraarimaisema;
 
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009