Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Hämeenlinna Kanta-Häme

Aulangon puisto

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Aulangon puisto
Kuvaus
Aulanko on yksi maamme tunnetuimmista matkailukohteista ja Aulangon puisto yksi merkittävimmistä puistotaiteen kokonaisuuksista, mittavin 1800-luvun lopun puutarhataiteen edustaja. Aulangon maisemapuistossa yhdistyvät sekä arkeologiset, kulttuurihistorialliset, maisemalliset että luonnonarvot.

1930-luvulla rakennettu Hotelli Aulanko, yksi maan ensimmäisistä kongressihotelleista ja aikakautensa huomattavimmista funktionalistisista rakennuksista on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksia 1920-luvun lopulta 1970-luvulle.

Aulangon puisto, jonka pinta-ala on noin 100 hehtaaria, on 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Aulangon hotellin ympäristössä on sekä ranskalaisen että englantilaisen puistotyypin piirteitä. Hotellin paikalla olleesta Karlbergin kartanosta on säilynyt arkkitehti Waldemar Aspelinin vierastaloksi suunnittelema puinen Kavaljeeri-rakennus.

Luonnonpuistossa on paljon rakennettuja elementtejä, joista Vanajaveden tekosaarten lisäksi merkittävimpiä ovat kaksi tekolampea, Joutsenlampi ja Metsälampi sekä yksi alueen vanhimmista rakenteista, Graniittilinna. Metsälammen rannalla on koristeellinen Ruusulaakson paviljonki, jonka lisäksi puistossa on säilynyt myös toinen huvimaja, tiilinen Onnen temppeli. Aulangon linnavuoren laella on arkkitehti W. Aspelinin suunnittelema, 1907 valmistunut graniittinen näkötorni. Sen itäpuolella on arkkitehti Martti Välikankaan suunnitelmien mukaan 1934 rakennettu näköalaterassi, jonka alatasannetta koristaa Lennart Segerstrålen tekemä seinämaalaus. Aulangonjärven rannalla on Karhuluola, jonka Karhuperhe -teoksen veisti kuvanveistäjä Robert Stigell.

Hotellin pohjoispuolella olevan Luhtialan kylän vanhalla kylätontilla on säilynyt muutamia 1800-luvulta olevia rakennuksia, mm. Katajiston ratsutilan ja Kaalialan päärakennukset sekä kansakoulu. Funktionalistishenkinen Pikku-Aulanko on valmistunut 1939 hotellin palvelusväen asunnoksi. Lindgrenin huvila on 1900-luvun alkupuolelta. Koivisto ja Kuusisto on rakennettu 1952 olympialaisiin urheilijoiden majoitustiloiksi. Leirintäalueen asemakaavan suunnitteli Olavi Sahlberg. Kyläalueella on rautakautinen hautapaikka.

Aulanko on osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaksi luokiteltua valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja Hämeenlinnan kansallista kaupunkipuistoa.
 
Historia
Aulangon harju ja linnavuori ovat osa Janakkalan Hakoisista ja Unikonlinnasta alkavaa muinaislinnojen hämäläistä ketjua. Pohjoisessa linnavuorien ketju jatkuu aina Sääksmäen Rapolan linnavuorelle saakka. Keskiajalla alueen asutus keskittyi Metsäkylänlahden rannalla olevaan Luhtialan kylään.

Vanhimmat historiallisen ajan rakenteet ovat puistometsässä sijaitsevat ruutikellarit, jotka rakennettiin 1877-1879. Töitä johti arkkitehti Alfred Caween.

Aseteollisuudella suuret voitot tehnyt eversti Hugo Standertskjöld osti 1883 Karlbergin tilan Vanajaveden rannalta ja rakennutti siitä edustavan kartanomiljöön, johon liittyi yli 70 hehtaarin laajuinen puisto. Suunnittelusta vastasivat ruotsalaiset Erik ja Karl Zätterlöf. Puiston rakentaminen alkoi 1880-luvulla ja se saatiin päätökseen pääosin 1910. Puistoon valmistuivat mm. Aulangon näkötorni, Karhuluola, Joutsen- ja Metsälampi, Ruusulaakson paviljonki ja Onnentemppeli. Rakennustöihin kuului kartanon ja puiston lisäksi Luhtialan kansakoulu, joka valmistui 1890.

Hämeenlinnan kaupunki osti Aulangon 1926, minkä jälkeen alueesta alettiin kehittää matkailukeskusta. Standertskjöldin rakennuttama päärakennus paloi 1928 ja myöhemmin paikalla ollut puinen ravintolarakennus siirrettiin pois 1930-luvulla hotellin tieltä. Aulangon matkailuhotelli valmistui 1938 arkkitehtien Märta Blomstedt ja Matti Lampén suunnitelmien mukaan. Hotellia laajennettiin ensimmäisen kerran 1963 ja edelleen 1970-luvulla. Kongressikeskus talvipuutarhoineen rakennettiin 1988-1990. Hotellin länsipuolelle rakennettu kylpylärakennus valmistui 2006.

Aulangon puistosta muodostettiin luonnonsuojelualue 1930 ja 1963 puisto siirtyi valtion omistukseen ja Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan. Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto, johon Aulanko kuuluu, perustettiin 2001.
 
Lisätietoa
Hugo E. Pipping, Karlberg. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.

Eric Silferhjelm, Aulanko, Pohjolan kaunein turistikeskus ja suurin puisto: eversti Hugo Standertskjöld ja hänen elämäntyönsä. 1965.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993.

Inka-Maria Laitila, Puistojen kaupunki. Hämeenlinnan vanhojen puistojen historiaa ja puistokulttuuria. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1995.

Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.

Marja Mikkola, Heli Jutila, Lauri Putkonen ja Sirkka-Liisa Seppälä, Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, rakennettu kultuuriympäristö ja luonto. Hämeen ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 245. Hämeenlinna 2001.

Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.

Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.

Lauri Putkonen ja Marja Ivars, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta. Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinna 2003.
 
kohteeseen sisältyy:  hotelli; kartano; matkailurakennus; puisto;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
Aulangon luonnonpuisto ja hotellialue. Hannu Vallas 2004
Aulangon luonnonpuisto ja hotellialue. Hannu Vallas 2004.
Ruusulinnan paviljonki Aulangon puistossa. Anu Laurila 2007
Ruusulinnan paviljonki Aulangon puistossa. Anu Laurila 2007.
Onnentemppeli Aulangon puistossa. Anu Laurila 2007
Onnentemppeli Aulangon puistossa. Anu Laurila 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009