 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Kemi | Lappi | |
Karihaaran tehdasyhdyskunta |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Karihaaran tehdasyhdyskunta | ||
| Kuvaus | ||
| Karihaaran tehdasyhdyskunta on Pohjois-Suomen teollisuushistorian avainkohde. Se ilmentää merkittävän metsäteollisuusyhtiön (Kemiyhtiö 1893-1991) vaikutusvaltaa Lapissa ja yhtiön mahdollisuuksia vastata eri henkilöstöryhmiensä asumisen ja palveluiden tarpeisiin omassa rakennustoiminnassaan 1900-1950-luvuilla.
Tehdasyhdyskunnan vanha keskus on säilyttänyt eheytensä ja omaleimaisuutensa. Rakenne ja puistomaisuus perustuvat 1900-luvun alkupuolen kokonaissuunnitelmiin. Kemiyhtiön entinen pääkonttori (1936) ja sen autotalli (1935) sijoittuvat päätien laidalle, kuten myös entinen ruokala (1937) ja paloasema (1937). Arkkitehti W.G. Palmqvistin niissä käyttämä muotokieli tukeutuu klassismiin ja huipentuu konttorissa. Muita kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittäviä rakennuksia ja pihapiirejä ovat muun muassa: - sairaalaksi valmistunut Kemilä (1908, Victor J. Sucksdorff) - liikerakennus Karila (1913, Harald Andersin) - lääkärinasunto (1918, Valter ja Ivar Thomé) - toimitusjohtajan asunto (1921, Birger Federley) - virkailijakerho (1921, Birger Federley) - toimihenkilöasuntola Kukkola (1927, Jarl Eklund) - johtajanasunto Kontula (1939, W.G. Palmqvist) Yhtiön vuonna 1945 rakentama 12 puukerrostalon asuinalue Mäntylä sijaitsee idempänä samannimisessä kaupunginosassa. Karihaaran teollisuus toimii alkuperäisillä sijoillaan Kemijoen suiston kahdessa saaressa: sellutehdas ja kartonkitehdas Pajusaaressa, sahalaitos Sahansaaressa. Molemmat ympäristöt ovat kauttaaltaan teollisuustoiminnan muovaamia lukuun ottamatta Pajusaaren pohjoisosaa, jossa on työnjohtajakerho (1930) ja koulutalo (1932). Tehtaalaisten pientaloalue on saaresta purettu. Pajusaaren sellutehtaan ja kartonkitehtaan lomassa on säilynyt yksittäisiä osia tehtaan 1900-luvun rakennuskannasta. Sahansaaressa toimivan sahalaitoksen tiilinen tuotantorakennus on vuodelta 1936 (W.G. Palmqvist). Vuonna 1874 käynnistyneen sahan voima-asema ja sen savupiippu on teollisuushistoriallinen rakennusmuistomerkki. |
||
| Historia | ||
| Ensimmäinen Karihaaran teollisuuslaitos oli norjalaisyhtiön höyrysaha, jonka perustaminen 1874 joudutti ratkaisevasti Kemin kehitystä teollisuus- ja satamakaupunkina.
Kemiyhtiö aloitti toimintansa vuonna 1893 Trävaruaktiebolaget Kemi -nimisenä. Sen perustajat eli oululaiset J.W. Snellman G:son ja G.& C. Bergbom -nimiset kauppahuoneet harjoittivat toimintaansa muun muassa mainitulla norjalaisten käynnistämällä sahalla. Kemiyhtiö ryhtyi jalostamaan puuta kemiallisesti rakentamalla Pajusaaren sulfiittiselluloosatehtaan 1916-1919 ja sulfaattiselluloosatehtaan 1927-1929. Yhtiö toteutti puun käyttöä ja energiatuotantoaan integroidusti, kehittäen Karihaaraa mekaanisen ja kemiallisen metsäteollisuuden monipuolisena laitoskokonaisuutena. Kemiyhtiö turvasi tehtaiden ja yhdyskunnan rakentamisessa kokeneisiin arkkitehteihin, näin esimerkiksi tehdaskylän asemakaavallisessa suunnittelussa (Valter Thomé 1906?, W.G. Palmqvist 1934). Karihaarassa käydyssä Lapin sodan yhteenotossa tuhoutui yhtiön työväenasuinalue. Tehtaalaisten asuntopulaa helpotettiin rakentamalla 1945 Mäntylän puukerrostaloalue. Kemiyhtiö yhdistettiin 1991 Metsäliitto-konserniin, jonka tuotantolaitoksiin se on kuulunut Oy Metsä-Botnia Ab Kemin tehtaat -nimisenä. |
||
| Lisätietoa | ||
| Sakari Virtanen, Lapin leivän isä 100 vuotta. Kemiyhtiön historia. Jyväskylä 1993.
Heikki Matala, Kemi Oy:n rakentamisen historiaa. - Jatuli. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu XVI. Kemi 1977. |
||
| kohteeseen sisältyy: kauppa- ja liikerakennus; puunjalostustehdas; sairaala, parantola; työväen asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
Karihaaran tehdasyhdyskunta, Kemiyhtiön entinen pääkonttori. Johanna Forsius 2008. |
Karihaaran tehdasyhdyskunta, Kemiyhtiön entinen paloasema. Johanna Forsius 2008. |
Karihaaran tehdasyhdyskunta, Mäntylän asuinaluetta. Johanna Forsius 2008. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV