 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Lieksa | Pohjois-Karjala | |
Pielisen museo ja kulttuuriympäristö |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pielisen museo ja kulttuuriympäristö | ||
| Kuvaus | ||
| Pielisen museo sekä Isopappilan ja Lieksan kirkon alue muodostavat Lieksanjoen suulle kulttuurimaiseman, jonka historia juontuu Kirkkosaarelle ja Kaupunginniemeen 1630-luvulla perustetusta Brahean kaupungista. Pielisen ulkomuseoalue esittelee pohjoiskarjalaisen metsätalouspitäjän rakennusperintöä ja elinkeinohistoriaa usealta vuosisadalta, pihapiireistä uiton rakenteisiin.
Lieksanjoen rannalla, Pappilanniemessä sijaitsevassa ulkomuseossa on 70 rakennusta. Pihapiirejä on kolme eri vuosisadoilta. Ensimmäisessä pihapiirissä on päärakennus vuodelta 1765 sekä aitta, pistekota ja riistalava. Varakkaan talonpojan asunto 1800-luvulta on kaksitupainen komea hirsitalo, jonka tupa on pinta-alaltaan noin 100 m². Vanhempi tupa on sisustettu 1700-luvun savutuvaksi. Pihan ympärillä on useita aittoja ja talousrakennuksia. Nuorin on pieneläjän mökki 1900-luvun alkupuolelta. Sen pihapiiriin kuuluu lisäksi aitta, sauna ja mukulakivinavetta latoineen. Museon metsäosastossa, Savotarannassa, voi tutustua metsätyön vaiheisiin ennen sen koneellistumista. Nähtävänä on savottalaisten kämppiä, uittomiesten maja, hevosponttuu ja miehistölautta eli soho päremökkeineen sekä uitto- ja metsätyövälineistöä. Ulkomuseoalueella on lisäksi myllytermä, palo-osasto ja maatalousosasto, jonka keskeisenä rakennuksena on Pielisjärven kunnan viljamakasiini vuodelta 1850. Pielisen museo muodostaa yhdessä Isopappilan ja Lieksan kirkon alueen kanssa Lieksanjoen kulttuurimaiseman. Nykyinen, järjestyksessään seurakunnan neljäs kirkko sijaitsee edeltäneiden kirkkojen paikalla Lieksanjoen rannalla. Sitä ympäröi kirkkopuisto sankarihautausmaineen. Kirkkopuistossa on myös vanha ortodoksinen tsasouna. |
||
| Historia | ||
| Pielisen museo pohjautuu opettaja Onni E. Koposen 1930-1940-luvulla keräämään esinekokoelmaan, joka myöhemmin siirtyi Lieksan kauppalan haltuun. Lieksan kauppalan ja Pielisjärven kunnan yhteinen museo, Pielisen kotiseutumuseo (nyk. Pielisen museo), perustettiin 1955. Ulkomuseon rakentaminen aloitettiin 1963.
Lieksa, joka perustettiin 1400-luvulla, on vanhimpia Pielisen kyliä. Stolbovan rauhan 1617 jälkeen Pielisjärvi siirtyi Ruotsi-Suomen yhteyteen ja kreivi Pietari Brahe perusti Lieksanjoen suulle Brahean kaupungin vienankaupan keskukseksi 1653. Samaan aikaan jo 1639 perustetun Pielisjärven luterilaisen seurakunnan keskus siirrettiin Nurmeksesta Lieksaan. Kun Brahean kaupunki hävitettiin 1680-luvulla, paikalle jäi Pielisjärven pitäjän kirkonkylä. Lieksasta muodostui Pielisen itäosan kaupan, etenkin puukaupan, keskus 1800-luvun loppupuolella. Kirkonkylä sai kauppalanoikeudet 1936. Lieksan nykyinen kirkko (ent. Pielisjärven kirkko) valmistui 1982 arkkitehtien Raili ja Reima Pietilä suunnittelemana. Kirkko rakennettiin edeltäneen, 1979 palossa tuhoutuneen, kirkon paikalle. |
||
| Lisätietoa | ||
| Hannu Tarmio et al. (toim.), Suomenmaa 5, Lieksa. 1973.
Rakennussuojelukomitean mietintö. Komiteamietintö 1974:80. Onni E. Koponen, Pielisen museon kertomaa III. Pielisen Karjalan talonpoikaisrakennuksista. Joensuu 1983. Brahea (1653-1681) - nykyinen Lieksa. Pohjaselvitys 1600-luvun kaupungista. Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti. Teemu Mökkönen. Museoviraston rakennushistorian osasto 2003. Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004. Lieksan seurakunnan www-sivut: http://www.lieksanseurakunta.fi/Lieksa.php (24.9.2009). Aikaovi. Pielisen museon opetussivusto. http://www.lieksa.fi/Resource.phx/sivut/sivut-lieksa-pielisen-museo/index.htx (24.9.2009). |
||
| kohteeseen sisältyy: kirkko; museo; pappila; pihapiiri; talonpoikaistalo; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Pielisen ulkomuseon rakennuksia. Päivi Kankkunen 2013. |
Pielisen ulkomuseon rakennuksia. Päivi Kankkunen 2013. |
Pielisen ulkomuseon rakennuksia. Päivi Kankkunen 2013. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV