 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Vesilahti | Pirkanmaa | |
Laukon kartano |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Laukon kartano | ||
| Kuvaus | ||
| Laukon kartanoympäristön historia ulottuu aina esihistorialliselle ajalle ja Kartano tunnetaan myös kansanballadin tapahtumapaikkana.
Laukonselän ja Vakkalanselän välisellä kannaksella, rautakautisella kalmistomäellä sijaitsevan Laukon kartanon rakennukset ovat aina sijainneet Laukonselälle etelään antavalla rannalla. Puiston ympäröimä, 1931 valmistunut päärakennus on tyylillinen kopio uusklassismin kauden kartanorakennuksista. Puistoympäristössä sijaitsevat, etupäässä 1900-luvun alusta olevat talousrakennukset ovat päärakennuksen tapaan valkeaksi kalkittuja. Pihapiirissä on keskiajalta peräisin oleva kellari, jonka katsotaan kuuluvan kartanon keskiaikaiseen rakennukseen. Hautaniemessä on 1800-luvun lopulla rakennettu Standertskjöld-Nordenstam-suvun hautakappeli. Laukon kartano on osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta Vesilahden kulttuurimaisemat. |
||
| Historia | ||
| Laukon kylästä muodostunut säterikartano mainittiin historiallisissa asiakirjoissa 1416, mutta tilan arvellaan syntyneen jo varhaiskeskiajalla. Laukosta kasvoi keskiajan aikana yksi Suomen mahtavimmista kartanoista, jonka tilukset käsittivät 1600-luvun lopulla yli 37 000 hehtaaria. Laukossa on mainittu keskiajalla olleen kivinen asuntolinna, jonka jäänteenä pidetään kartanon pihapiirissä olevaa harmaakivikellaria. Laukossa tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat täsmentäneet kuvaa kartanon vaiheista ja asumiseen liittyvistä yksityiskohdista.
Kartano siirtyi Kurki-suvun omistukseen 1400-luvulla. Myöhäiskeskiaikaisista isännistä kuuluisimmat olivat "Elinan surma" -balladin Klaus Kurki ja Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki. Kansanballadin merkitsi muistiin ensimmäisiä runonkeräystöitään tehnyt Elias Lönnrot, joka vietti kesiä Laukon kartanossa 1820-luvulla. 1700-luvun rappiokauden jälkeen Laukon vauraus alkoi hiljalleen palata, mutta Kurki-suku luopui kartanosta 1817. Kartanoon liittyvät 1906-1907 torpparimellakat ja -häädöt, jotka myöhemmin todennäköisesti vaikuttivat maanlainsäädännön uudistamiseen ja toisaalta Laukon rakennuskannan laajamittaiseen tuhoutumiseen sisällissodassa. Kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti kauppaneuvos Rafael Haarla arkkitehti Veikko Kallion suunnitelmien mukaan 1931. Suurin osa talousrakennuksista valmistui samaan aikaan. Puutarhurin asunto valmistui 1830-luvulla ja kivinavetta 1879. |
||
| Lisätietoa | ||
| Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander (toim.), Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja. Helsinki 1946.
Kari Uotila (toim.), Vesilahden Laukko. Linna, kartano, koti. Archaelogia Medii Aevi Finlandiae IV. Turku 2000. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001. Liisa Lagerstam, Laukon herra - Gabriel Kurki 1630-1712. Laukko historicum 2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautakappeli; kartano; muinaisjäännös; navetta; puisto; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Laukon kartano ja kulttuurimaisema. Hannu Vallas 2006. |
Laukon kartanon päärakennus. Anu Laurila 2007. |
Laukon kartanon talousrakennus. Anu Laurila 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV