 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Naantali | Varsinais-Suomi | |
Merimaskun kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Merimaskun kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Korkeahkolla harjulla sijaitseva tunnelmallinen pieni Merimaskun puukirkko kuuluu maamme varhaisten ristikirkkojen joukkoon. 1726 valmistunut saariston kappeliseurakunnan kirkko ja sen kellotapuli, hautakappeli ja kirkkomaata ympäröivä hirsiaita katettuine portteineen muodostaa rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden Merimaskun salmen lähituntumassa.
Kirkko on pohjamuodoltaan lähes tasavartinen ristikirkko. Sakaristo sijaitsee pohjoisen ristivarren pohjoispäässä. Etelä- ja länsiristien oviaukkojen edessä on myöhemmät lautarakenteiset eteishuoneet. Punamullatuissa ulkoseinissä on takonauloilla kiinnitetty leveä pystysuuntainen ulkovuoraus. Pitkänurkalle salvottujen hirsiseinien ulkonurkissa on nurkkaketjuja suojaava pilasterimainen vaakalaudoitus. Vesikatto on tehty paanuista. Kirkkosalin seinissä on pystylaudoitus, ja niiden juovitettu marmoria imitoiva maalaus on peräisin vuodelta 1850. Ristivarsien kaarevat tynnyriholvit yhdistyvät ristikeskuksessa. Länsi- ja pohjoisristissä on lehterit. Barokkityylinen saarnastuoli, jonka korissa on Turussa toimineen puunleikkaaja Mathias Reimanin tekemät apostoliveistokset, on lahjoitettu 1658 seurakunnan edellisen kirkkoon. Kaikukatoksessa on latinankielinen kehotus: Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee. Turun seudun kirkoille luonteenomainen kaappikello ja kauppafregattia esittävä kirkkolaiva ovat 1800-luvun alkupuolelta. Kirkon ympärillä olevaa pohjois-eteläsuuntaista pitkänomaista kirkkotarhaa ympäröi hirsiaita. Sen luoteiskulmassa oleva kellotapuli on vuodelta 1769. Lounaiskulmassa on hirsistä salvottu harjakattoinen porttihuone ja kaakkoiskulmassa hirsistä salvottu hautakappeli 1700-luvun puolivälistä. Viime sotien sankarihauta-alueen muistomerkki on Vilho Aallon tekemä. |
||
| Historia | ||
| Merimasku kuului kappelina Maskuun ja myöhemmin vuodesta 1577 Naantaliin. Seurakunta itsenäistyi 1904. Merimaskun kirkko valmistui vanhalle kirkonpaikalle 1726 Merimaskun Killaisista kotoisin olleen Carl Jacobssonin johdolla. 1830-luvun alussa kirkko korjattiin nykyiseen ulkoasuunsa. Kirkkosalia restauroitiin 1954 arkkitehti Lauri Sipilän ja konservaattori Thorvald Lindquistin johdolla, jolloin mm. holveja peittänyt vaalea liimamaali pestiin pois ja penkit uusittiin.
Kellotapulin, joka toimi alun perin kirkkomaan sisäänkäyntinä, rakensi 1769 rakennusmestari Juha Lindmark. Kirkkotarhan ympärille 1889 rakennettu hirsiaita uusittiin 1995. |
||
| Lisätietoa | ||
| Tove Riska, Merimaskun kirkko. Suomen kirkot 6. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1972.
Rafael Saartio, Merimaskun kirkko. Lahti 1976. Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen taide 3. Keuruu 1989. Sanna Kupila, Merimaskun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 4. Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto. Jyväskylä 1996. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautakappeli; hautausmaa; kellotapuli; kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Merimaskun kirkko ja hautausmaa. Johanna Forsius 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV