 |
KARTSÖK |
|
| Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. | ||
| Kemi Tornio | ||
Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat | ||
| Kuvaus | |
| 1700-luvun keskeisten kalastustukikohtien jäätyä Ruotsin puolelle 1809 ovat Saarenkrunni ja Pieni Valkeakari Kemin kaupungin edustalla olleet Perämeren suurimmat Suomen puolella olleet kalastustukikohdat.
Yksittäisistä saarista pitkäaikainen kalastustukikohta on ollut lähellä Ruotsin rajaa sijaitseva Selkäsarvi. Saarella on Ailinpietin kalamaja, ainutlaatuinen 1800-luvun kalakämppäperinteen edustaja. Saarilla on kivissä ja kalliossa eriaikaisia hakkauksia, puumerkeistä ja päivämääristä kompassiruusuihin. Nykyisen Perämeren kansallispuiston karikkoisella vesialueella on harjoitettu silakan ja lohen kalastusta jo vuosisatojen ajan. Alueen saaria on käytetty kalastus- ja metsästysmatkojen kausitukikohtina siitä saakka, kun ne ovat maankohoamisen jälkeen syntyneet. Tukikohtien rakentumisessa näkyy myös vuosisatojen aikana tapahtunut voimakas maankohoaminen. Saarilla on säilynyt useita kalastukseen liittyviä rakennelmia, jääkellareita, verkkotelineitä ja kalamajoja. Kaakamonniemen kalasatama suojaisessa lahdenpoukamassa Kaakaman kylässä Alatorniossa on perinteinen, useita vanhoja aittoja ja vajoja sekä uudemman aallonmurtajan sisältävä edelleen käytössä oleva piensatama. |
|
| Historia | |
| Alatornion ja Kemin rannikkokylien asukkaat ovat harjoittaneet silakan ja lohen kalastusta Kemin ja Tornion saaristossa jo vuosisatojen ajan.
Perämeren kalastushistoria liittyy 1700-luvulla voimakkaaseen silakanpyyntiin, jota harjoitettiin koko Perämeren alueella aina Pohjanmaan rannikolta (Kokkola, Kalla) lähtien pitkälle Ruotsin puolelle saakka. Silakan pyynnille oli tyypillistä pitkäaikainen oleskelu ulkosaarilla, joista keskeisimmät saaret Tornion edustalla olivat Malurin (Malören) saari ja Sanskeri (Sandskär). Tornion porvarit pystyttivät Malurin saarelle kalastajien käyttöön 1760-luvulla kirkon, joka on siellä edelleen. Samoin Sanskerissä on pieni kappeli. Nämä keskeiset kalastussaaret jäivät 1809 Ruotsin puolelle. Vanhaa kalastusperinnettä jatkoivat Suomen puolella kalastustukikohdat Selkäsarvessa, Saarenkrunnissa ja Pienessä Valkeakarissa. Tukikohtiin muutettiin pyyntikauden ajaksi, sillä matka kala-apajilta rannikolle oli pitkä. Esimerkiksi Selkä-Sarven eteläpään kalastajakylä lienee toiminut kausipyyntitukikohtana jo 1500-luvun lopulta saakka. Kalastajat saattoivat asua saarilla kuukausia. Moottoriveneiden yleistyttyä 1900-luvun alussa kalastusta alettiin harjoittaa rannikolta käsin ja kausitukikohdat autioituivat. Kieltolain aikana 1919-1932 saaret toimivat salakuljettajien tukikohtina ja kätköpaikkoina, mistä saarille on jäänyt kellarikuoppia. |
|
| Lisätietoa | |
| Hannu Hyötyniemi, Kaakama, kalan ja kellojen kylä. Kaakaman kylätoimikunta 1987.
Heikki Rantatupa, Alatornion historia. Tornion kaupunki 1988. A. Partanen, "Jääkellarit". Jatuli 21/1991. Päivi Haapasaari, Silakanpyytäjiä ja lohitalonpoikia – kalastusperinnettä Perämeren kansallispuistossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 19. Metsähallitus 1994. Markku Mäkivuori, Perämeren kansallispuiston kiinteät muinaisjäännökset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 23. Metsähallitus 1994. Arkkitehtitoimisto Antti Pihkala, Perämeren kansallispuisto. Rakentamisohjeet. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja B No 9. Metsähallitus 1994. Antti Pihkala, Perämeren kansallispuiston Ailinpietin kämpän restaurointi. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 23. Metsähallitus 1994. Anu Vauramo, Kämpiltä kelokyliin - Metsähallituksen suojellut rakennukset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 4. Metsähallitus 1995. Pertti Vuento, Joki- ja merikalastus Tornionlaaksossa kalastusmaakirjojen mukaan. Tornionlaakson vuosikirja 1996. Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. Minna Heljala, Sirkka-Liisa Seppälä ja Tiina Elo, Joen ja meren rajakaupunki. Tornion kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 36/2012. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristöministeriö 2012. |
|
| kohteeseen sisältyy: kausiasunto; muinaisjäännös; piensatama; | |
| ympäristön nykyluonne: merialue; | |
Kaakamonniemen kalasatama. Johanna Forsius 2008. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV