Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Savonlinna Etelä-Savo

Laitaatsillan telakkayhdyskunta

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Laitaatsillan telakkayhdyskunta
Kuvaus
Laitaatsillan telakka on 1900-luvun alkupuolelta alkaen ollut Suomen tärkeimpiä sisävesitelakoita ja sisävesilaivojen talvehtimistukikohta. Telakan historia liittyy Suomen puunjalostusteollisuuden kehitykseen, etenkin sen yhden keskeisen yhtiön, Enso-Gutzeit Oy:n, toimintaedellytyksiin Saimaan vesistöalueella.

Telakka-alueen yleisilme ja rakennusten muodostama kokonaisuus kuvaa hyvin sisävesilaivaliikenteen vaiheita pitkältä ajalta. Telakka koostuu telakkatoiminnalle tyypilliseen tapaan eri aikaisista, muuttuneiden toimintaperiaatteiden mukaan jatkuvasti muuntuneista teollisuuden rakennuksista, rakenteista ja laitteista. Laitaatsillan telakkatoiminta painottuu edelleen alusten huolto- ja korjaustöihin.

Telakka-alueen pohjoispäässä, Laitaatsalmen rannalla on ns. pieni telakka alle 15 metrin pituisille aluksille ja sen vieressä isompi telakka, jolle voidaan telakoida jopa 40 metrin pituisia aluksia. Rahalahden pohjukassa on lotjaveistämön alue. Sen ja telakan välissä pieni saha.

Telakka-alueen rakennuskanta koostuu korjauspajoista, peltipajoista, puusepän- moottori- ja maalausverstaista, työkaluvarastoista, vinsseistä ja erilaisista varastorakennuksista, lauta- ja venevarastoista, venevajoista ja -talaista. Monissa rakennuksissa on kuten laivoissakin, tunnusmerkkinä Enso-Gutzeitin valkoinen tähti päätyikkunoina. Telakan vanhin säilynyt rakennus on voima-asema vuodelta 1915. Sen höyrykattiloista on johdettu höyryä ns. pasalootiin, joissa proomujen kylkiin tulevat mäntylankut on pehmitetty taipuisiksi. Kolmikerroksinen hirsirunkoinen varasto 1920-luvun alusta on rakennettu laivojen irtaimistojen talvivarastoksi, jossa on säilytetty mm. laivojen liinavaatteita, astioita ja miehistön varusteita. Paloturvallisuussyistä varaston ulkoseinät on päällystetty betonilevyillä, jotta höyrylaivojen piipuista lentävät kipinät eivät aiheuttaisi tulipaloa. Ullakkokerroksen päätyikkunat ovat Enso-Gutzeitin tähti-ikkunoita.

Enso-Gutzeit Oy:n myötävaikutuksella toteutuneeseen rakennuskantaan Laitaatsillan alueella kuuluvat myös paloasema (1922), virkailija-asuntoalue 1900-luvun alkupuolelta sekä telakan työntekijöiden asuintaloja 1920-luvulta ja yhteisiä rakennuksia 1920-1950 -luvuilta (kerhotalo, sauna-pesutupa, urheilukenttä ja kaivo). Telakka-alueen länsireunassa on Kirkkoniemenkadun varressa yhtenäinen rivi pohjamuodoltaan neliömäisiä Enson ns. Linjataloja.
 
Historia
W. Gutzeit & Co:n toiminta Laitaatsillassa alkoi 1894, jolloin alueella oli pieni korjauspaja ja varastoja. Yhtiöstä muodostettiin Aktiebolaget W. Gutzeit & Co -niminen osakeyhtiö 1896. Yhtiö oli alkanut ostaa puuta Saimaan järvialueelta. Puutavara kuljetettiin 1897 rakennetun puunsiirtolaitteen, ns. Rutolan ylivientilaitoksen avulla Saimaan alueelta Kymijoen vesistöön kolmen kilometrin levyiselle kannakselle yli Lappeenrannassa.

Yhtiö siirsi 1911 nostotelakan toiminnot Rutolasta Laitaatsiltaan, jossa Haapaveden ja Pihlajaveden välisen Laitaatsalmen läpi virtaava vesi piti telakan sulana läpi vuoden. Laitaatsilta kehittyi laivaston varsinaiseksi tukikohdaksi. Telakka ja konepaja vastasivat yhtiön höyryalusten huollosta. Telakalle valmistui oma voimalaitos 1915.

Puutavarayhtiö tarvitsi jatkuvasti laajenevan tuotantonsa takia raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetukseen yhä enemmän aluksia. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Enso-Gutzeit Oy oli Saimaan suurin laivanvarustaja, jolla oli hallussaan laajimmillaan lähes 250 aluksen "valkoisen tähden" laivasto. 1920-luvulla Laitaatsillan alueelle rakennettiin lotjaveistämö, jossa valmistui noin 130 alusta.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhtiö organisoi vesitiekuljetuksensa uudelleen. Saimaan laivaston johto siirrettiin 1920 Laitaatsiltaan, josta muodostui patriarkaalinen teollisuusyhdyskunta laivaston johtajan, insinööri Hugo Lakomaan johdolla. Laivasto-osaston palveluksessa oli maailmansotien välisenä aikana parhaimmillaan 800-900 miestä ja Laitaatsillassa työskenteli talvisin jopa yli 300 miestä.

1920-luvulla rakennettiin Kirkkoniemenkadun varteen asuntoalue, jolla oli yhteinen pesutupa ja kaivoja. Asuinrakennusten lisäksi Laitaatsillan alueelle nousi kolme kauppaa, kahvila, urheilukenttä, kerhotalo 1938 ja kansakoulu 1921.

Uittoaukoltaan 40 m leveät maantiesilta ja rautatiesilta valmistuivat 1960-luvulla. Maantie- ja rautatiekuljetukset sekä Saimaan kanavan sulkeutuminen vähensivät uiton ja vesikuljetusten merkitystä kaukokuljetuksissa. Entisen Enso-Gutzeit Oy:n laivasto-osaston toiminta loppui 1985.
 
Lisätietoa
Lennart Gripenberg, Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. 1872 - 1922.
Helsinki 1924.

K. I. Karttunen, Saimaan vesistön höyrylaivaliikenteen 100-vuotishistoria. Helsinki 1945.

Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.

Pekka Lehonkoski, Tukkimetsiä ja höyrylaivoja. Vuosisata Enso-Gutzeit Oy:n puunhankintaa ja kuljetusta Saimaan alueella. Imatra 1987.

Terhi Seppänen, Enso-Gutzeit Osakeyhtiön Saimaan laivasto-osasto puunkuljettajana vuosina 1920-1939. Enso-Gutzeit Oy, historia- ja perinnejulkaisuja 4, 1990.

Sylvi Sääski, Elämää Laitaatsillassa 1910- ja 1920-luvulla. Enso-Gutzeit Oy, historia- ja perinnejulkaisuja 5, 1991.

Pekka Lehonkoski, "Laitaatsillan telakan ja konepajan vaiheita 1910- ja 1920-luvulla". Kavassi IV, Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisu n:o 6. Imatra 1991.

Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-1992 (I-II). Jyväskylä 1992.

Jorma Ahvenainen, "Enso-Gutzeitin vesikuljetusten vaiheet sadan vuoden aikana". Kavassi V. Saimaan Purjehdusmuseoyhdistyksen julkaisu n:o 7. Pieksämäki 1994.

Juho Koikkalainen, "Laivanpäälliköitä, lastuumiehiä ja ukkoherroja. Muistelmia työnteosta ja ihmisistä Enso-Gutzeitin laivasto- ja metsäosastolla". Enso-Gutzeit Oy, historia- ja perinnejulkaisuja 11, 1993.

Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997.

Savonlinnan kaupungin ydinkeskustan länsiosien yleiskaava 2004, raportti alueen kulttuurihistoriallisista kohteista. Savonlinnan maakuntamuseo, maakuntamuseotutkija Susanna Tyrväinen 13.9.2004.
 
kohteeseen sisältyy:  muu teollisuusrakennus; satama; työväen asuintalo; urheilurakennus;
ympäristön nykyluonne:  kulttuurimaisema;
 
Laitaatsillan telakka-aluetta. Timo-Pekka Heima 2008
Laitaatsillan telakka-aluetta. Timo-Pekka Heima 2008.
Enson ns. Linjataloja Kirkkoniemenkadulla. Timo-Pekka Heima 2008
Enson ns. Linjataloja Kirkkoniemenkadulla. Timo-Pekka Heima 2008.
Paloasema vuodelta 1922. Soile Tirilä
Paloasema vuodelta 1922. Soile Tirilä .
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009