Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Oulu Pohjois-Pohjanmaa

Kaupunginojan varren puistovyöhyke

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kaupunginojan varren puistovyöhyke
Kuvaus
Oulun Kaupunginojan varren avoin puistovyöhyke on tärkeä esimerkki puukaupungin palon jälkeisestä asemakaavaratkaisusta, jolla pyrittiin parantamaan kaupungin paloturvallisuutta. Puistovyöhyke perustuu puukaupungin palon jälkeen 1824 laadittuun empireasemakaavaan. Oulun Kaupunginojan varren aukiot eli plaanat muodostavat kaupunkirakenteessa keskeisen puistosarjan läpi koko keskustan.

Kaupunginoja, joka on yksi Oulujoen haaroista, virtaa Oulun keskustan läpi kaakosta luoteeseen. Kaupunginojan varrelle sijoittuvat Pokkisen puisto, Madetojan puisto, Hallituspuisto, Snellmanin puisto, Otto Karhin puisto, Vaaran puisto ja Lyötyn puisto. Puistoissa valtapuuna on rauduskoivu, mutta puistoalueiden kunnostusten yhteydessä puulajivalikoimaa on pyritty monipuolistamaan. Aleksanterinkadulla, Torikadulla ja Kirkkokadulla Kaupunginojan ylittävät 1830-luvulla rakennetut kivisillat.

Pokkisen puisto sijaitsee Kaupunginojan suulla. Osa täytemaalle rakennetun puiston alueesta on jäänyt Oulujoen ylittävän sillan alle. Pokkisen puistoon on pystytetty 1959 Oskari Jauhiaisen Kalasääski ja lohi –veistos. Aleksanterinkadun toisella puolella sijaitsevassa Madetojan puistossa on Aarre Aaltosen tekemä Leevi Madetojan patsas (1962). Puisto on nimetty säveltäjän mukaan kolme vuotta patsaan pystyttämisen jälkeen.

Hallituspuisto ympäröi Oulun kaupungintaloa (1887, 1920) ja puiston laidalla on Pateniemen laivavarvilta 1860-luvulle paikalle siirretty ja mm. raatihuoneena toiminut puutalo. Hallituspuistoa koristaa Sanna Koiviston Ajan kulku -veistos (2005). Viereiseen Snellmanin puistoon on sijoitettu Jussi Mäntysen Kurjet (1947) sekä siltana Kaupunginojan ylittävä Martti Aihan Mediator (1999).

Kaupunginoja lävistää Otto Karhin puistokorttelin diagonaalisesti. Kaupungin keskeisimpiin kevyen liikenteen risteyksiin kuuluvassa puistossa ojan ylittävät kävelysillat. Tämän jälkeen puistosarja jatkuu Vaaran puistona, jota täydentävä Uudenkadun bulevardi seuraa kääntyvää kaupunginojan uomaa. Vaaran puistoon on sijoitettu kirjailija Teuvo Pakkalan muistopatsas (Oskari Jauhiainen 1973) sekä jääkärinmuistomerkki (arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus 1967).

Lyötynpuistossa Kaupunginojan varsi muodostaa pitkänomaisen puiston suvantoineen. Lyötyn puisto on entinen kaupungin varikkoalue, joka on kunnostettu puistoksi 1964. Suvannon rannalla on Viljo Savikurjen Pohjan neito (1967).

Rautatien itäpuolella Kaupunginoja laajenee suvannoksi, jonka ympärillä on Karjasillan puisto. Martti Tarvaisen lintuaiheinen Siivet on pystytetty Karjasillan puiston suvantoon 1965.
 
Historia
Oulun Kaupunginojan rannat olivat laidunniittyjä ennen kaupungin paloa 1822. J.A. Ehrenström ja C.L. Engel laativat palossa tuhoutunutta keskustaa varten 1824 uuden empireasemakaavan, ja Ehrenström ehdotti Kaupunginojan jättämistä luonnonmukaiseksi ja puistikoiden istuttamista ojan varteen. Aukioiden eli plaanojen tehtävä oli parantaa puukaupungin paloturvallisuutta. Kaupunki vuokrasi plaanoja huutokaupoissa aina viiden vuoden sopimuksilla kaupunkilaisille.

Kaupunginojan vartta ryhdyttiin kunnostamaan puistomaiseksi 1830-luvulla. Kanavan pohja ja laidat kivettiin. Ojan molemmin puolin rakennettiin kävelyplaanit nykyisen Isonkadun ja Kirkkokadun välille eli nykyisen Snellmanin puiston alueelle. Ensimmäinen varsinainen puistoalue oli Appelgrenin plaani eli Otto Karhin puisto.

Puistoja perustettiin lisää 1860- ja 1870-luvuilla. Plaanoille toimitettiin läheisiltä maatiloilta ainakin kotipihlajia ja haapoja. 1880-luvulle tultaessa puistoalueella kasvoi jo 55 ulkomaista kasvilajia.

Pokkitörmä tuli suosituksi puistoksi 1860-luvulla. Kaupunginojaa syvennettiin sen kohdalta nälkävuosien työllisyystöillä ja puistoon istutettiin mm. lehmuksia ja pensaita. Pokkitörmästä tuli kaupunkikuvallisesti erityisen tärkeä, kun Oulujoen ylittävät sillat valmistuivat 1869. Helsingin kaupunginpuutarhuri S. Olsson kutsuttiin 1907 ja helsinkiläinen puutarha-arkkitehti Bengt Schalin 1929 puistosuunnittelijaksi ja mm. Pokkisen alaosan kohentajaksi.

Madetojan puistoa rajaava Oikokatu avattiin Oulujoen siltojen suuntaan 1920 asemakaavassa. Ehrströmin-Engelin asemakaavan jälkeen oleellisimman muutoksen puistovyöhykkeeseen teki 1947 Meurmanin-Ervin asemakaava, jonka mukaan Snellmanin puisto pääosin rakentui ja jonka tuloksena Vaaran puistoa supistettiin. Madetojan puisto sai kaavan tuloksena nykymuotonsa, kun Asemakadun luoteispää liitettiin siihen.
 
Lisätietoa
Trästäder i Finland. Den nordiska trästaden. 1972.

Kustaa Hautala, Oulun kaupungin historia III 1809 - 1855. Oulu 1975.

Oulun kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, Oulun kaupunki 1986.

Henrik Lilius, Kaupunkirakennustaide autonomian alusta 1850-luvulle. Ars Suomen taide 3. 1989.

Oulun keskustan kaupunkikuvaselvitys. Sarja A108. Oulun kaupunki 1992.

Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.

Turo Manninen, Oulun kaupungin historia VI 1945-1990, Oulun kaupunki 1995.

Arvokkaita alueita Oulussa. Osa I. Oulun kaupunkisuunnittelu. Sarja A 134. Oulu 1999.

Pasi Kovalainen ja Petri Vuojala, Någon regularité och mehra ordning. Taidehistoriallisia tutkimuksia 23, Helsinki 2001.

Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.

Kaarina Niskala ja Ilpo Okkonen, Oulun graadi. 350 vuotta asemakaavoitusta. Oulu 2002.
 
kohteeseen sisältyy:  kaava-alue; puisto;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Pokkisen puisto. Margaretha Ehrström 2006
Pokkisen puisto. Margaretha Ehrström 2006.
Madetojan puisto. Margaretha Ehrström 2006
Madetojan puisto. Margaretha Ehrström 2006.
Snellmanin puisto. Margaretha Ehrström 2006
Snellmanin puisto. Margaretha Ehrström 2006.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009