 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Eurajoki | Satakunta | |
Säpin majakkayhteisö ja luotsiasema |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Säpin majakkayhteisö ja luotsiasema | ||
| Kuvaus | ||
| Säpin luotsi- ja majakkasaaren rakennukset muodostavat hyvin säilyneen ja monipuolisen merenkulun historiaan liittyvän rakennuskokonaisuuden.
Säppi on pyöreä, pieni metsäinen saari noin 14 kilometriä kaakkoon Porin Mäntyluodon ja Reposaaren satamista. Säpin pohjois- ja länsipuolella aukeaa aava meri. Kohteen liikennehistorialliseen rakennuskantaan kuuluvat majakka, sen henkilökunnan rakennukset sekä luotsiasema. Ne muodostavat suojaisasti rakennetun umpipihan. Pihan sivuilla on pitkittäiset asuintalot ja päädyssä kaksikerroksinen aitta. Pihapiirin ulkopuolella on lisäksi sauna ja entisten rakennusten raunioita. Säpin vanha luotsiasema sijaitsee saaren länsirannalla Luusituvannokassa. Se on tornilla varustettu yksikerroksinen vartiotupa. Luotsiaseman vieressä on luotseille kuulunut varastorakennus. Pohjoisrannalla on vanha kämppärakennus. Majakan luoteispuolella on vanhemman tunnusmajakan perustuksen raunioita. Säpin majakka on 30,7 metriä korkea, matalalle graniittijalustalle perustettu tiilitorni. Siinä on kahdeksan metriä korkea suoraseinäinen alaosa ja piippumuuraustekniikalla tehty sirosti kapeneva yläosa. Tornin huipulla on alkuperäinen lyhtykoju erikoisine lakikoristeineen. Majakan sisätilat koostuvat keskuspilaria kiertävistä portaista ja lyhtykojun alapuolella olevasta päivystyshuoneesta. Majakan alkuperäiset julkisivut ovat peittyneet 1936 valetun betonikuoren alle. |
||
| Historia | ||
| Säpin ensimmäinen merimerkki oli Porin porvarien 1779 rakentama 18 metriä korkea riukukehikko, jonka huipulla oli huippumerkkinä tynnyri. Merimerkin luona poltettiin myös merkkitulia Kokemäenjoen suussa sijainneeseen satamaan pyrkivien laivojen opastukseksi. Vanhan merimerkin paikalle rakennettiin 24 metriä korkea puinen tunnusmajakka 1852. Säpin pohjoisosassa oli 1700-luvun lopulla ilmeisesti torppa ja 1899-1922 kalastustila.
Uusi valomajakka valmistui 1873 osana Pohjanlahden valaisuohjelmaa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Samaan aikaan majakan kanssa valmistuivat sen vierelle sijoitetut majakanvartijoiden rakennukset. Vuosisadan lopulla Säppiin tehtiin myös pieni luotsivartiotupa, jossa päivysti muutama Reposaaren luotsi. Säpin majakkaa vahvistettiin 1936 betonikuorella. Majakka automatisoitiin 1962, jolloin myös sen miehitys lopetettiin. Merenkulkulaitos teki majakkarakennuksessa peruskorjauksen 1988, jonka yhteydessä valolaitteet muutettiin tuulivoimalla toimiviksi. Luotsivartiotoiminta saarella lopetettiin 1959. |
||
| Lisätietoa | ||
| Seppo Laurell, Suomen majakat. Nemo. Merenkulkulaitos 1999.
Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005. Lasse Wahlroos, Säppi - Selkämeren loisto. Säpin majakkasaaren historiaa keskiajalta nykypäivään. Säppi 2000 ry, Kehitys Oy 2008. Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009. https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018). Seppo Laurell, Valo merellä-Ljuset till havs. Suomen majakat 17753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: luotsiasema; majakka; | ||
| ympäristön nykyluonne: merialue; | ||
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV