 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Halsua | Keski-Pohjanmaa | |
Halsuan kirkkotie ja kirkonseutu |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Halsuan kirkkotie ja kirkonseutu | ||
| Kuvaus | ||
| Halsuan kirkonseutu kuvastaa vaatimatonta, 1820-luvulla Pohjanmaan suhteellisen syrjäiselle ja karulle, pääliikenneväyliltä etäälle syntynyttä pienimittakaavaista rukoushuoneen ympäristöä, johon kuuluu tunnetun pohjalaisen Kuorikosken kirkonrakentajasuvun rakentama kirkko (1825-26) ja tapuli (1882), lainamakasiini, hautausmaa sekä harjun lakea pitkin kulkeva kirkkotie.
Halsuan kirkonmäki on osa Venetjoen ja Halsuanjärven välissä sijaitsevaa Kirkkoharjua (aik. Kauppisen harju) Suomenselän vedenjakajaseudun ja Keski-Pohjanmaan jokilaaksojen välisellä vaihettumisvyöhykkeellä. Halsuan kirkon ympäristö rajautuu lännessä Halsuanjärven itärannalla sijaitseviin peltoaukeisiin sekä idässä Perhon maantiehen. Kirkolle noustaan hiekkapintaista kirkkotietä, joka jatkuu mäntykankaan ympäröimältä kirkolta pohjoiseen ohittaen hautausmaan ja seurakuntatalon matkallaan vanhalle pappilan paikalle, jolla on nykyään kirkkoherranvirasto. Halsuan puukirkko on muodoltaan tasavartinen ristikirkko, jonka ristikeskiöstä kohoaa kahdeksankulmainen torni neliömäisellä jalustalla. Erillinen, puinen kellotapuli sijaitsee kirkon ja hautausmaan välissä. Tapulin pohjoispuolella on museokäytössä todennäköisesti 1850-luvulla rakennettu lainajyvämakasiini. Hautausmaa on kirkosta loivasti kohti Halsuanjärven peltoaukeita laskevassa rinteessä. Luonnonkiviaidan reunustaman hautausmaan portin vieressä on vanha hirsirakenteinen ruumisaitta, hautausmaalla on uudempi ruumishuone. Kirkon eteläpuolella on Kanalan kylästä 1900-luvun alkupuolella siirretty, myöhemmin myös kunnantalona toiminut nk. Halsuatalo sekä uudempi seurakuntatalo. |
||
| Historia | ||
| Vetelin kappeliin kuuluva Halsuan rukoushuonekunta perustettiin 1824. Halsuan kappeliseurakunta perustettiin 1856. Halsuan seurakunta itsenäistyi vasta 1906, vaikka Halsua oli itsenäistynyt omaksi kunnaksi jo 1860-luvulla.
Rukoushuone eli nykyinen Halsuan kirkko rakennettiin Kauppisen harjulle 1825-1826. Kirkon suunnitelmat olivat Heikki Kuorikosken käsialaa ja rakennustöitä johti hänen poikansa Jaakko Kuorikoski. Kirkon ristikeskuksessa sijainneen kellotornin korvasi 1882 Juho Kuorikosken rakennuttama erillinen kellotapuli. Alunperin Halsuan kirkon paikaksi kaavailtiin Tofferin talojen lähellä sijainnutta harjua, koska Vetelistä kulki Halsuan Ylikylään tie, jota pitkin Vetelin papin olisi ollut helppo kulkea. Kirkon lopulliseksi rakennuspaikaksi valikoitui kuitenkin keskellä kylää sijainnut Kauppisen harju. Kirkon valmistuttua myös Halsuan teitä parannettiin; kärryillä kuljettavaa tietä jatkettiin kirkolle saakka. |
||
| Lisätietoa | ||
| Pentti Virrankoski, Kokkolan pitäjän yläosan historia. Kaustisen, Vetelin, Halsuan ja Perhon vaiheita esihistorialliselta ajalta 1860-luvulle. Keski-Pohjanmaan historiasarja 5. 1961.
Heikki Junnila, Perhonjokilaakson historia: Halsuan, Kaustisen, Perhon ja Vetelin historia 1860-luvulta 1980-luvulle. Perhonjokilaakson kunnat. Keski-Pohjanmaan historiasarja 6. 1987. Saini Heikkuri-Alborzi, Pirjo Niemi, Arvokkaat kulttuurimaisemat Keski-Pohjanmaan jokilaaksoissa. Vaasan läänin seutukaavaliitto. 1993. Risto Känsälä, Ville Lukkarinen, Rauno Träskelin, Kuorikosket, puukirkkojen mestarit. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja KIJ 49. Keskipohjanmaan säätiö 1998. Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan liitto, Sigma Konsultit Oy 2001. Jaana Itäpalo, Hans-Peter Schulz, Perhon- eli Vetelinjoki- ja Kälviänjokilaaksojen historia; Halsua, Kaustinen, Kälviä, Perho, Ullava, Veteli. Multimedia. Kotiseudun muisti II -hanke. Halsuan kunta 2005. Minna Torppa, Keski-Pohjanmaan inventointi, Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; lainamakasiini; tie; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Halsuan kirkko ja tapuli. Maria Kurtén 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV