 |
KARTSÖK |
|
| Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. | ||
| Inari Rovaniemi | ||
Jäämerentien tiehistorialliset kohteet |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Jäämerentien tiehistorialliset kohteet | ||
| Kuvaus | |
| Jäämerentie on kokonaisuudessaan 1931 valmistunut maantie, joka yhdisti Rovaniemen ja Liinahamarin sataman Petsamossa. Saarenputaan museosilta Rovaniemellä on ainoa toisessa maailmansodassa säästynyt Jäämerentien silta. Tien alkuperäinen linjaus on säilynyt Inarissa Magneettimäen museotienä.
Saarenputaan silta on Lapin piirin vanhin teräsbetonisilta. Se on yksi aukkoinen, sillan vapaa aukko on 10 metriä. Magneettimäen museotie on 5 km pituinen jyrkkä mäkiosuus entistä Jäämerentietä muutama kilometri Saariselästä pohjoiseen. 1930- ja 1940-luvulla kuorma-autoille tuotti vaikeuksia päästä mäkeä ylös ja tieosuus sai nimensä uskomuksesta, että mäessä oli magneettista vetoa, joka vei voimat kuorma-autojen moottoreista. Saarenputaan silta on otettu Tiehallinnon nimeämäksi museokohteeksi 1982 ja Magneettimäki 1992. |
|
| Historia | |
| Jäämerentie polveutuu vanhasta Ruijan polusta, josta on ensimmäiset kirjalliset maininnat Saariselän kohdalta vuodelta 1598. Ivaloon valmistui tie Vuotson kautta 1913 ja Petsamoon 1930-luvulla, jolloin Rovaniemen–Petsamon tie sai nimen Jäämerentie. Jäämerentie tuli osaksi valtatie 4:ää 1938. Toinen mailmansota keskeytti tienrakennustyöt 1939.
Saariselän Urupään pohjoisrinne sai Magneettimäki -nimityksen Petsamon liikenteen aikana 1941–1942. Jäämerentie Rovaniemeltä Petsamon Liinahamariin oli sota-ajan liikennöidyimpiä maanteitä ja strategisesti tärkeimpiä tieyhteyksiä: Liinahamari oli 1940-1941 ainoa ympärivuotisessa käytössä oleva valtamerisatama Pohjois-Euroopassa. Uuden tien valmistuttua 1970-luvun lopulla Magneettimäen tieosuus jäi syrjään yleisestä tiestä. Saarenputaassa oli ollut jo 1800-luvulla silta, jota kutsuttiin vaskisepän mukaan Vaskurinsillaksi. Alhaalla olleen sillan kansi oli aina keväisin tulvan peittämä. Korkeamman betonisillan suunnittelu paikalle aloitettiin 1916. Hanke keskeytyi sodan takia, mutta sitä jatkettiin 1924, kun insinööri Olli Martikaisen suunnitelmat hyväksyttiin tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa. Rakentaminen aloitettiin maaliskuussa 1924 rakennusmestari Jäntin johdolla. Työhön käytettiin yli 10 000 hevostyötuntia ja 400 000 miestyötuntia. Silta valmistui 1925. Valtatie 4 lakkasi kulkemasta Saarenputaan sillan kautta 1965. |
|
| Lisätietoa | |
| Matti Vakkilainen, Vanhoilla valtateillä. Kruununteiden ja kansanpolkujen vuosisataisia vaiheita. Helsinki 1982.
Tie yhdistää. Toim. Leena Sälejoki-Hiekkanen. Tiemuseo 1986. Petteri Mäkelä, Pitkoksilta pikitielle. Lapin tiepiiri 75 vuotta. Tiemuseon julkaisuja 18. Jyväskylä 2000. Kirsi Liimatainen, Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tiehallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 11/2007 Tampere 2007. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/ 4000555-vtieh_museotiet_ja_sillat.pdf Jorma Kaija, Saarenputaan tyylikäs museosilta. Raito. Lapin maakuntamuseo 2008. |
|
| kohteeseen sisältyy: silta; tie; | |
| ympäristön nykyluonne: taajama; tunturimaisema; | |
Magneettimäki. Mikko Härö 2008. |
Saarenputaan silta. Mikko Mälkki 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV