Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Kauhava Etelä-Pohjanmaa

Alahärmän kirkonseutu

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Alahärmän kirkonseutu
Kuvaus
Alahärmän kirkko on Pohjanmaan kirkkoarkkitehtuurissa harvinainen 1900-luvun alussa rakennettu ulkoarkkitehtuuriltaan poikkeuksellisen koristeellinen kansallisromanttinen kivikirkko. Se muodostaa pohjoispuolella olevan pappilan pihapiirin ja pitäjänmakasiinien kanssa hyvin säilyneen 1800- ja 1900-luvun vaihteen kirkonkylän ytimen.

Lapuanjokilaaksossa, joen länsirannalla sijaitseva harmaakivikirkko on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema tornillinen pitkäkirkko, jonka sivuseiniä jäsentävät poikkipäädyt. Kansallisromantiikan ja uusgotiikan piirteitä yhdistävän kirkkorakennuksen julkisivut ovat graniittikvaaderia ja tiiltä.

Kivikirkko on seurakunnan kolmas samalle paikalle rakennettu kirkko. Alttaritaulun on maalannut Aleksandra Frosterus-Såltin, ja kuorissa on Ilmari Launiksen kirkon korjaustöiden yhteydessä suunnittelema ja Salomo Wuorion liikkeen valmistama lasimaalaus.

Kirkon ympärillä on vanha hautausmaa, missä on myös 1859 kivestä rakennettu pyramidikattoinen talvihauta. Se on muutettu vainajien säilytyshuoneeksi 1965. Kirkon ohi kulkevan vanhan maantien, Härmäntien, varressa seisovissa kahdessa lainajyvästön makasiinissa toimii Härmän museo.

Härmäntien varrella sijaitseva pappila liittyy kirkon miljööseen ja on yksi harvoja säilyneitä pappilakokonaisuuksia Etelä-Pohjanmaalla. Kaksikerroksinen pappilarakennus on vuodelta 1870 ja sitä on kunnostettu 1973–1974 ja 1990–1991. Pihapiiriin liittyvät lisäksi renkitupa, joka on kaksifooninkinen pohjalaistalo 1900-luvun alusta, sekä talousrakennus, vilja-aitta, kärryliiteri ja sauna.
 
Historia
Kyrön kirkkopitäjään kuulunut Härmä siirtyi 1581 osaksi Lapuan kirkkoherrakuntaa. 1670-luvulla perustetun kappeliseurakunnan nimi muuttui 1690-luvulla Naaraluomasta Härmäksi, seurakunnan ensimmäisen kirkon sijaintipaikan mukaan. Alahärmä oli itsenäinen kirkkoherrakunta vuodesta 1859 vuoteen 2009, jolloin siitä tuli Kauhavan kappeliseurakunta.

Alahärmän ensimmäinen kirkko valmistui 1676 ja oli käytössä vuoteen 1752 saakka, jolloin samalle paikalle valmistui kookkaampi suippotorninen puukirkko Antti Hakolan johdolla. Tämä kirkko tuhoutui tulipalossa 1898. Seurakunnan nykyisen kirkon suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck ja se rakennettiin kurikkalaisen rakennusmestari Salomon Birlingin johdolla. Kirkko vihittiin käyttöön 1903. Kirkkoa korjattiin mm. 1920 sattuneen tulipalon jälkeen, 1937 Ilmari Launiksen sekä 1961 Veikko Larkaksen johdolla. Kirkko peruskorjattiin 1987 arkkitehti Jari Reposen suunnitelmien mukaan.
 
Lisätietoa
Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaita kohteita Vaasan läänissä. Vaasan läänin seutukaavaliitto. Vaasa 1978.

Sixten Ringbom, Josef Stenbäck ja kansallinen kiviromantiikka. Taidehistoriallisia tutkimuksia 6. Taidehistorian seura 1982.

Matti Salomäki, Vaasan läänin vanhat pappilat. Vaasan lääninhallitus Ympäristöosasto. 1994.

Helena Teräväinen, Lakiaa ja komiaa. Kohti kulttuuriympäristön uusia arvoja Etelä-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaan kulttuuriympäristöohjelma, Länsi-Suomen ympäristökeskus. Vaasa 2003.

Alahärmä, täydennyksiä vuoden 1999 rakennuskannan inventointeihin. Jaakko Pöyry Infra, Maa ja Vesi. Moniste 23.5.2005.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kirkko; lainamakasiini; pappila;
ympäristön nykyluonne:  kirkonkylä;
 
Alahärmän kirkko. Maria Kurtén 2006
Alahärmän kirkko. Maria Kurtén 2006.
Alahärmän kirkko. Maria Kurtén 2006
Alahärmän kirkko. Maria Kurtén 2006.
Makasiineja Alahärmän kirkon ympäristössä. Johanna Forsius 2006
Makasiineja Alahärmän kirkon ympäristössä. Johanna Forsius 2006.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009