 |
KARTSÖK |
|
| Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. | ||
| Inari Sodankylä | ||
Ruijanpolku |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Ruijanpolku | ||
| Kuvaus | |
| Ruijanpolku on Lapin merkittävimpiä historiallisia kulkureittejä. Se on johtanut Perämereltä Jäämerelle, Norjan puoleiseen Lappiin - Ruijaan.
Inarissa Kiilopään ja Sodankylässä Sompiojärven välillä Nattastunturien kautta kulkeva, noin 30 kilometriä pitkä osuus Ruijanpolkua on merkitty entiselle paikalleen. Polku kulkee nykyisessä Urho Kekkosen kansallispuistossa. |
|
| Historia | |
| Ruijanpolkuna tunnetut kulkureitit välittivät liikennettä etelän rintamailta kalarikkaan ja jäättömän Jäämeren rannalla olevaan Ruijaan viimeistään uuden ajan alkupuolella. Kaukoreitin lisäksi Ruijanpolku palveli Inarin ja Utsjoen asukkaiden matkoja etelään. Varsinaisia maanteitä edeltänyt Ruijanpolku mainitaan ensimmäisen kerran 1598 Saariselkää koskevissa kirjallisissa lähteissä.
Liikenteen lisäksi polku palveli Suomesta Ruijaan 1600-luvulla alkanutta muuttoliikettä. Seuraavina vuosisatoina useita satoja ihmisiä pakeni sinne sotaa ja nälkää. Ruijanpolun alkupiste oli Sodankylän Rieston kylässä, minne saakka etelästä oli mahdollista päästä venekyydillä. Riestosta pohjoiseen oli kaksi reittiä, itäinen ja läntinen Ruijanpolku, jotka yhtyivät Inarissa. Läntinen reitti, joka oli käytössä kesäisin, seurasi Rieston kylästä Riesto- ja Muteniajokia Sompiojärvelle, josta reitti kulki Seinätunturin ja Terävä-Nattasen välistä Kopsusjärven länsipuolitse Kopsuselän harjanteita pitkin Inarin Laanilaan. Sieltä polku jatkui nykyisen Saariselän loma-alueen halki Kaunispään ja Urupään läntisiä alarinteitä pitkin Paljakaisen autiotuvalle ja edelleen Alajärven kautta Törmäseen, Kyröön ja Inarijärven rantoja Inariin. Rieston kylästä alkava itäinen linjaus, joka oli käytössä etupäässä talvisin, kulki suurten aapasoiden halki Luirojärvelle, jossa oli jo 1700-luvulla autiotupa. Luirojärveltä Inariin reitti kulki tuntureiden välissä linjalla Maantiekuru-Pajujärvi-Luppokuru-Kermikkajärvi-Akujärvi. Inarijärveltä Ruijan polut jatkuivat joko Pielpajärven pappilan, Utsjoen ja Tenojoen kautta Jäämerelle tai Tshuolisjärven ja Näätämön kautta Barentsinmerelle. |
|
| Lisätietoa | |
| Kullervo Kemppinen, Eräretkeilijän Suomi. 1970.
Seppo J. Partanen, Saariselkä: Magneettimäestä matkailukaupungiksi, Suomen matkailuliitto 1992. Tapani Mauranen (toim.), Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Tielaitos 1999. Kullervo Kemppinen, Tunturikoivun lastuja : tarinoita ja kuvia muistorikkailta vaellusretkiltä Lapin tuntureille viitenä vuosikymmenenä 1948-1996. Rakennusalan kustantajat 2003. Samuli Onnela, Suur-Sodankylän historia. Suurpitäjä saamelaisten ja suomalaisten maana vuosina 1747-1916. Suur-Sodankylän historiatoimikunta 2006. Erkki Lilja, Ruijanpolku - valtareitti Jäämerelle. Raito. Lapin maakuntamuseo 2008. |
|
| kohteeseen sisältyy: tie; | |
| ympäristön nykyluonne: tunturimaisema; | |
Ruijanpolku Sompiojärvellä. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005. |
Ruijanpolkua välillä Kiilopää-Sompiojärvi. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2005. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV