 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Muonio | Lappi | |
Keimiöniemen kalakentät |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Keimiöniemen kalakentät | ||
| Kuvaus | ||
| Jerisjärven Keimiöniemi on yksi Suomen Lapin historiallisesti tunnetuimmista ja kokonaisuutena parhaiten säilyneistä kalakentistä. Niemen suoralla länsirannalla on pitkänä rivinä toistakymmentä hirsirakenteista kalapirttiä kala-aittoineen. Kenttärannan nykyinen rakennuskanta on osin 1800-luvulta. Kalakenttä on ainutlaatuinen muistuma suomalaisen uudisasutuksen ja kaukonautinnan ajoista Lapinmailla aina keskiajalta alkaen.
Alueen merkitystä korostaa sen yhä jatkuva, alkuperäistä vastaava käyttö. Jerisjärven pohjoispäässä Keimiönniemen kalakentällä on toistakymmentä pientä hirsistä kalapirttiä sesonkikalastajien käytössä. Kalapirtit ja -aitat ovat kentällä neljässä ryhmässä. Kapeat kujat liittävät ryhmien ympärillä olevat avoimet tilat toisiinsa. Pirteistä vanhimmat ovat 1700-luvulta. Rakennusten ympäristössä on avointa kenttää ja metsää. Keimiötunturi muodostaa Jerisjärven rannalla sijaisevien kalapirttien vaikuttavan taustamaiseman. Pohjoisimmassa ryhmässä on Lahen, Nivan, Nivan Iiskon ja Muotkan kentät, seuraavassa Töyrän, Rikinän, Ollin ja Lassin kentät. Eteläisimmässä ryhmässä ovat Torpan, Roimaan ja Vullon kentät, siitä pohjoiseen Liikavainion ja Rikinän Juhon kentät. Kenttien edustalla on Lakan, Kiven ja Kannon apajapaikat. Rikinän, Ollin, Rikinän Juhon ja Vuollon kentillä on pirttien lisäksi erilliset aitat, muilla kentillä aitat liittyvät pirttiin. Kentillä on myös verkkojen kuivaustelineitä. |
||
| Historia | ||
| Tornion seudun asukkaat kalastivat Muonion järvillä jo ennen seudun asuttamista. Vuoden 1553 veroluettelojen mukaan Ylitornion armassaarelaisten kalastusalueeseen kuuluvan Jerisjärven mainittiin olevan yksi kalaisimmista. Ylitorniolaiset kalastivat Jerisjärvellä 1800-luvulle saakka eli suorittivat kruunulle veroa oikeudestaan 1553-1801.
Jerisjärven kalastuoikeus kuului ikimuistoisena nautintana tietyille taloille, joilla oli myös oikeus rakentaa kalamajansa järven rannalle. Isonjaon jälkeen perustetuilla taloilla kalastusoikeutta ei ollut. Alunperin kalapirttejä oli paitsi Keimiönniemllä myös Jerisjärven saarilla. Jerisjärven tärkeimmät pyyntikalat olivat siika ja muikku. Matalikot, joilta pyydettiin kalaa nuotalla, oli jaettu maamerkkien mukaan lääneihin. Kesäpyynnin paras kala oli siika, mutta syksy oli Jerisjärven varsinainen pyyntiaika. Osa eväistä ajettiin jo talvisin kalakentän aittoihin. Syksyisin pyyntipaikat jaettiin arpomalla ja apajapaikkaa vaihdettiin päivittäin. Parhaat kalapaikat, kuusi suurta apajaa, olivat kalakentän edustalla. Vastarannalla olivat maamerkit, joiden mukaan pyydykset suunnattíin. Nuotan lisäksi kalaa pyydettiin erilaisilla verkoilla. Apajanjaossa noudatettiin tarkkoja sääntöjä. |
||
| Lisätietoa | ||
| Onni Vuorio, Jerisjärven kalastus ja vanhat kalapirtit. Tornionlaakson vuosikirja 1963.
Olli Kivinen, Keimiöniemi. Rantakaava ja alueen kehittämissuunnitelma. 1982. Lapin rakennusperintö. Lapin läänin rakennusperinne ry. 1984. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto 1993. Olavi Anttila ja Erkki Kitkiöjoki, Jerisjärvi Muonion historiassa ja Salkokentän uudelleen rakentaminen. Salkokentän osakaskunta 2005. "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. |
||
| kohteeseen sisältyy: kausiasunto; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
Keimiöniemen kalakenttä, kenttärannan kalapirtti. Jari Kolehmainen 2017. |
Keimiöniemen kalakenttä, kenttärannan kalapirttejä. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi -hanke 2007. |
Keimiöniemen kalakenttä, kenttärannan kalapirttejä. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Hti-358 2015. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV