 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Vaala | Pohjois-Pohjanmaa | |
Painuan uittokanava |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Painuan uittokanava | ||
| Kuvaus | ||
| Siikajoen eli Neittävän uittokanava tai Painuan kanava on uittotoimintaan liittyvä mittava erikoisrakennelma 1900-luvun alusta.
Siikajoen uittokanava yhdistää Oulujärven länsirannalla olevan Painuanlahden ja Pohjanlahteen laskevan Siikajoen sivujoen, Neittävänjoen. Pituutta avoimella maakanavalla on lähes 13 km. Se kulkee pääosin multa-, turve- ja suoalueella. Sen takia kanavan luiskat on tuettu puurakenteilla ja kanavan reunaluiskiin on tasoitettu vonkapaikat. Painuanlahden päässä kanava kulkee 3,5 km kuivemman maan halki. Ns. Maaselän poikki on tehty noin 200 metrin pituinen kallioleikkaus. Pudotuskorkeuden (21,4 m) takia kanavaan on rakennettu yhdeksän 17-120 metrin pituista puuseinäistä uittoränniä. Puitten nostamista varten Neittävänjoessa on ollut kolme höyryvoimalla toimivaa, proomujen päällä olevaa ja siirrettävää nostolaitetta, kiramoa. Soidinkankaalla on ollut uittotöistä ja kanavan kunnossapidosta huolehtineen kanavankaitsijan vahtitupa ulkorakennuksineen. Vahtitupa on siirretty Säräisniemelle ja sittemmin palanut. Kanavavahdin mansardikattoinen talo piharakennuksineen on kanavan varressa Talassaaren kohdalla. |
||
| Historia | ||
| Oulujärveltä kuljetettiin vuosisatoja puuta maitse Siikajoelle Veneheiton kautta. Oulujärven yhdistämistä Pohjanlahteen esitti jo Pietari Brahe 1656. Sahateollisuuden kasvun myötä puutavaran kysyntä lisääntyi 1800-luvun lopulla, ja rannikon sahat kiinnostuivat Kainuun metsävaroista.
Esitys Siikajoen uittokanavan rakentamisesta tehtiin Raahen Puutavaraosakeyhtiön ja Ruukin sahan omistajan A. Lagerlöfin aloitteesta 1898. Kanavan rakentaminen aloitettiin 1902 ja se oli valmiina 1908. Kanavan pohjaan tehtiin kalliokohtia lukuunottamatta puulava. Kanavan yli rakennettiin 10 palkkisiltaa. Kanava aidattiin osittain. Kanava rakennettiin valtion hätäaputöinä halla- ja katovuosien takia, töissä oli noin 200 miestä. Siikajoki ei kuitenkaan täyttänyt toiveita edullisena uittoväylänä, vaan kanavan käyttö loppui kannattamattomana 1926. Kanava julistettiin luonnonkanavaksi 1935. |
||
| Lisätietoa | ||
| Senja Säkkinen, Siikajoen uittokanava. Katsaus historiasta ja nykytilasta. Kainuun museo 1997.
Jouni Puhakka, Neittävä - Neittävän maisemanhoitosuunnitelma. 1998. Simo Mäkelä (toim.), Vaala, Oulujärven pitäjä. Vaalan kunta 2000. Pirjo Siipola, Vaalan kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 205. Kainuun ympäristökeskus 2002. |
||
| kohteeseen sisältyy: kanava; muu tuotantorakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV