 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Lappeenranta | Etelä-Karjala | |
Rutolan ylivientilaitos |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Rutolan ylivientilaitos | ||
| Kuvaus | ||
| Lappeenrannan Rutolan alueella Saimaan vanhaan lasku-uomaan on muodostunut kulttuurihistorialtaan rikas ympäristö. Siihen kuuluvat lasku-uoman varren esihistorialliset asuinpaikat, metsäteollisuuden uiton erityistarpeisiin 1800- ja 1900-luvun taitteessa rakentama ylivientilaitos uittorakenteineen sekä toisen maailmansodan aikana rakennetun puolustuslinjan eli Salpalinjan vesistöihin tukeutuvat varustukset.
Kärjenlammen pohjoisrannalla olevan Saksanniemen kivikautisen asuinpaikan lisäksi alueen pohjois- ja länsipuolella on esihistoriallisia asuinpaikkoja Ruoholammella, Rovonlahdella sekä Jänköjärven Uirinniemessä. Rutolan ylivientilaitos on muistomerkki aikanaan teknisesti uraauurtavasta tukkien uittojärjestelmästä. Uittoreitti Saimaalta Kymijoelle, jota kutsutaan Valkealan uittoreitiksi tai väliväyläksi, on noin 110 km:n pituinen. 1890-luvulla muodostettu väylä mahdollisti W. Gutzeit & Co:n puunhankinta-alueen laajenemisen ja tukkien oston keskittymisen Itä-Suomeen. Saimaan tukkien saanti lisäsi Kotkan tehtaiden tuotantoa tuntuvasti. Saimaan Rovonlahden rannan ja Myllylammen välillä on 1890 tehty Telataipaleen kaivanto, jota on levennetty 1900-luvun alussa. Myllylammen ja Kärjenlammen välisessä 260 metrin maakannaksessa on 1890-1892 valmistunut tukkien siirron mahdollistava ylivientilaitos eli rullarata. Rulladan korvannut puinen uittokouru vuosilta 1908-1909 on yhä vanhan laitteen länsipuolella, joskin lahonneena. Rutolan rännien itäpäässä on jäljellä heikkokuntoisia laitteistoja mm. korkea punatiilinen muuntamo ja kaksikerroksinen ylivientilaitosrakennus vesipumppuineen. Kärjenlammen ja Jängönjärven väliset kanavarakenteet ovat yhä nähtävissä. Kärjenlammen päässä kanavan penger on valettu betonista. Rutolan alueella on runsaasti Salpalinjan linnoitteita, kuten betoniluola valtatien koillispuolella (ks. myös Salpalinja-kohde). Salpa-aseman luolastoja tarvittiin asevarastoiksi ja miehistön majoitusta varten. Rutolan luolissa on toiminut mm. sairaala. |
||
| Historia | ||
| Jääkauden jälkeinen maannousu aiheutti Saimaan lasku-uoman muutoksen luoteesta kaakkoon. Vanha lasku-uoma muodosti reitin Myllylammen, Kärjenlammen ja Jänköjärven kautta Kivijärvelle, kun uusi lasku-uoma mursi reitin Salpausselän poikki Vuoksenniskan kohdalla.
W. Gutzeit & Co osti 1889 Lappeelta uittostrategisesti merkittävän Rutolan tilan, jonka maille uittolaitteet rakennettiin. Yhtiö rakensi Rutolaan aluksi höyryn, myöhemmin sähkön voimalla toimivan ylivientilaitoksen. Hanke oli merkittävä, sillä se laajensi yhtiön toiminta-aluetta ja siirsi Gutzeitin puunhankinnan Kymijoen vesistöstä Saimaan vesistöön. Saimaan tukkeja uitettiin tämän jälkeen Rutolassa kannaksen yli Valkealan reitille ja edelleen Kymijoen kautta Kotkaan sahattavaksi. Sekä Saimaan puolelle että Kivijärvelle hankittiin höyryhinaajat varppausta tekemään. Tukkien tultua Saimaan Rovonlahden rantaan ne uitettiin Telataipaleen kaivannon kautta edelleen Myllylampeen. Täältä ne nostettiin höyrykoneella toimivan Rutolan siirto- eli ylivientilaitoksen höyrykonekäyttöisen rullaradan avulla Kärjenlampeen. 1892 valmistunut rullarata korvattiin sen rinnalle toteutetulla uittokourulla 1909. Kärjenlammesta Jänköjärveen rakennettiin uittokanava. Jänköjärvestä alkoi puiden lauttaus kohti Kymijokea. Ylivientilaitoksen viereen rakennettiin 1897 pieni höyrysaha sellaisia puita varten, jotka eivät olisi kestäneet uittoa Kotkaan saakka. Saha paloi ja talvella 1899-1900 Gutzeit rakensi uuden 1932 asti toimineen sahan Rovonlahdelle Lapatonniemen itärannalle. Saha on kadonnut, mutta Munterontiellä on kaksi Gutzeitin asuinrakennusta, joista toinen on edelleen asuinkäytössä. Vilkkaimpina vuosina Väliväylän uitot työllistivät yli tuhat ihmistä. Väliväylä oli käytössä 1890 - 1963, minä aikana sen lävitse kuljetettiin lähes 100 miljoonaa tukkia. Toisen maailmansodan jälkeen uitto siirtyi Imatralle Vuoksenniskaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Aulikki Ylönen, Lappeen kihlakunnan historia I. Lappeenranta 1976.
Lauri Putkonen, Lappeenranta, kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset ja alueet. Etelä-Karjalan museon julkaisu n:o 3. 1977. Pekka Lehonkoski, Tukkimetsiä ja höyrylaivoja. Vuosisata Enso-Gutzeit Oy:n puunhankintaa ja kuljetusta Saimaan alueella. Imatra 1987. Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-1992. Jyväskylä 1992. Ilkka Länsivaara – Arvo Tolmunen, Salpa-asema – sodan monumentti. Helsinki PVKK 1994. Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996. Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997. Armi Oinonen - Arvo Tolmunen, Matka Salpalinjalle. Opas itsenäisen Suomen tärkeimmälle puolustuslinjalle. Salpalinjan perinneyhdistys ry, Miehikkälä. Helsinki 2005. Anu Talka, Pia Puntanen, Linnoitus ja kaupunki: Lappeenrannan historia 1812-1917. Lappeenrannan kaupunki 2005. Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys. Etelä-Karjalan liitto 2006. |
||
| kohteeseen sisältyy: muinaisjäännös; muu tuotantorakennus; työväen asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; metsämaisema; | ||
Rutolan ylivientilaitoksen ympäristöä, Telataipaleen kaivanto. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikainen 2017. |
Rutolan ylivientilaitoksen ympäristöä, Telataipaleen kaivanto. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikainen 2017. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV