 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Salo | Varsinais-Suomi | |
Perniön kirkko ja pappilat |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Perniön kirkko ja pappilat | ||
| Kuvaus | ||
| Perniön keskiaikainen kirkko, kellotapuli, pitäjänmakasiini ja maantien kirkosta erottama pappilan alue muodostavat näyttävän, keskiajalta periytyvän kirkollisen kulttuurin saarekkeen uusiutuneen kirkonkylän keskustassa.
Mäenrinteeseen rakennetun, Pyhälle Laurille omistetun jyrkkälappeisen kirkon länsipäädyssä on näyttävä itä-uusmaalaista tyyppiä oleva tiilikoristelu. Ikkunat ja oviaukot on myöhemmin laajennettu. Kolmilaivaisessa, viisitraveisessa kirkkosalissa on kahdeksankulmaiset pilarit. Petrus Muratorin johdolla holvattujen kirkkojen tapaan sivulaivoissa on ristiholvit ja keskilaivan kolmessa itäisimmässä traveessa monimuotoiset ns. suomalaiset tähtiholvit. Holvien maalauskoristelu kasviornamenttiaiheineen liittyy Pietari Henrikinpojan koulukuntaan. Kuorin lattiassa on seitsemän 1500-luvulta peräisin olevaa kalkkikivistä hautalaattaa. Kiinteä sisustus on 1800-luvun lopulta. Nykyasu perustuu 1960-luvulla tehtyyn restaurointiin. Kellotapuli, jonka alin kivestä rakennettu osa on keskiaikainen, on toiminut kirkkotarhan porttihuoneena. Tapulin yläosan puurakenne, lounaissuomalaisen tapulityypin mukainen kahdeksankulmainen kellohuone ja sen yläpuolella oleva sipulikupoliin päättyvä lanterniini, on aivan 1700-luvun lopusta. Kirkkotarhan eteläpuolella on 1781 kivestä ja tiilestä rakennettu ja osittain keltaiseksi kalkittu viljamakasiini. Keskiaikaisperäisen Suuren Rantatien tieosuus erottaa kirkosta välittömästi sen lounaispuolella olevan pappilan asuintontin. Pihapiirissä on kaksi eri aikakauden pappilarakennusta. Vanhempi punamullattu rakennus vuodelta 1732 on ensimmäisiä vuoden 1727 pappila-asetuksen määräysten mukaan rakennettuja karoliinisia pappiloita Suomessa. Rakennuksessa on kirkkoherran asumisstandardin mukaisesti keskeissali, kolme kamaria ja keittiö. Pappilarakennuksen alla oleva kellari on todennäköisesti peräisin 1600-luvun pappilarakennuksesta. Pihapiiriä maantien puolella rajaava uudempi, vaaleaksi maalattu, uusrenessanssivuorattu kirkkoherranpappila on rakennettu 1839. |
||
| Historia | ||
| Perniö mainittiin omana seurakuntanaan 1330. Keskiaikaisen kivikirkon sakaristo on runkohuonetta vanhempi ja matalaseinäisen runkohuoneen rakentaminen ja holvaus liittynevät toisiinsa. Holvaus on ajoitettavissa 1460-1470-luvuille. Pappila toimi kirkon lähellä jo keskiajalla.
Kirkkoa restauroitiin 1962-1963 arkkitehti Esko Järventauksen johdolla, jolloin sisätilat saivat nykyisen asunsa. Uudesta sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Pirkko Stenros. Perniö liittyi osaksi Salon kaupunkia kuntauudistuksen yhteydessä 2009. |
||
| Lisätietoa | ||
| Antero Sinisalo, Perniön kirkko. Suomen kirkot 5. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1968.
Elias Härö, Kartanoarkkitehtuuri. Ars. Suomen taide 2. 1988. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Irma Lounatvuori, Mallin mukaan maan tavalla. Museovirasto 1996. Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000. Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: kellotapuli; kirkko; lainamakasiini; pappila; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Perniön kirkko. Museovirasto 2019. |
Perniön uusi pappila, taustalla kirkko. Johanna Forsius 2007. |
Perniön vanha pappila. Johanna Forsius 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV