 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Lappeenranta | Etelä-Karjala | |
Nuijamaan kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Nuijamaan kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Nuijamaan kirkko on jälleenrakennuskauden ensimmäisenä valmistunut ja ajankohdan ainoa puurakentamisen romanttista vaihetta edustava kirkko. Se sijaitsee sodassa tuhoutuneen kirkon paikalla. Kirkkotarhan kiviaita rajautuu itäpuolella tiehen, jonka toisesta reunasta alkaa rajavyöhyke.
Kirkon ulkoasua leimaa Gunnar Asplundin Skogskyrkogårdenin Metsäkappelista tuttu korkea aumattu katto, joka pylväiden varassa suojaa sisäänkäyntiä ja sen eteen jäävää terassia. Ikkunoissa on ikkunaluukut, jotka ovat pääoven tavoin koristeltu rautataoksin. Kirkon muotoratkaisu ja rakenne perustuu poikittaisiin Cremona-kaariin. Seinät ja kattoholvi, penkit ja lattia ovat ruskeaksi petsattua lautaa, kuoriseinässä ja siihen liittyvässä pienessä sivuikkunoin varustetussa alttarisyvennyksessä on valkea terastirappaus. Alttarin takaseinällä olevan Ristiltäotto-veistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Armas Tirronen. Kirkkosalin ainoat väriläiskät ovat alttari- ja lehterikaiteiden sekä saarnatuolin hohtava turkoosi. Kattokruunut ovat Paavo Tynellin suunnittelemat. Kellotapuli on perisuomalaisen tutun tapulimuodon jakoa ja linjoja noudattava pelkistys. Kirkon pohjoispuolella on aukio, entinen kunnantalo sekä kaksi viime sotiin liittyvää muistomerkkiä, joista toinen on kiinnitetty jättikokoiseen siirtolohkareeseen. Länsipuolella on tuhoutuneen kirkon aikaisen pappilan paikalle tehty uusi seurakuntatalo. |
||
| Historia | ||
| Viipurin maaseurakuntaan 1887 perustettu Nuijamaan kappeliseurakunta itsenäistyi 1906. Se liitettiin osaksi Lappeenrannan seurakuntayhtymää 1989 alussa tapahtuneen kuntaliitoksen yhteydessä.
Nuijamaan seurakunnan ensimmäinen, 1887 rakennettu kirkko paloi heti jatkosodan alussa kesäkuussa 1941. Arkkitehtien Tarja ja Esko Toiviainen suunnittelema nykyinen kirkko vihittiin käyttöön 1948, ja kellotapuli valmistui vuotta myöhemmin. Rakennussäännöstelyn ja materiaalipulan aikana 1946 aloitettu rakennustyö toteutettiin Luterilaisen maailmanliiton Amerikan osaston ja Kirkon Lahja- järjestön lahjoitusten turvin. Paikallisyhteisön omalla talkootyöllä oli myös merkittävä osuus. Kirkko on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan, ainoastaan kirkon ja tapulin paanukatot on uusittu liuskekivipaanuiksi ja alkuaan "vanhan rosan" väriset ulkoseinät on maalattu punaiseksi. |
||
| Lisätietoa | ||
| Tarja ja Esko Toiviainen, Nuijamaan kirkko ja pappila. Arkkitehti 3/1950.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliitto 4-1987. Aimo Vuorinen, Lappeenrannan kirkot. Lappeenrannan kilta 2001. Marja Terttu Knapas ja Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
Nuijamaan kirkko. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikka 2017. |
Nuijamaan kirkko. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikka 2017. |
Kellotapuli. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Tuomas Vitikka 2017. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV