KARTSÖK |
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
Keuruu | Keski-Suomi | |
Haapamäen rautatieasemanseutu |
||
Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Haapamäen rautatieasemanseutu |
Kuvaus | ||
Maamme tärkeimpiin risteysasemiin aikanaan kuuluneen Haapamäen laaja asemayhdyskunta levittäytyy radan suuntaisena. Risteysaseman ympärille kasvaneessa asemataajamassa on eri-ikäistä rakennuskantaa risteysaseman eri vaiheista.
Ennen vilkkaan asemanseudun rakennuskannassa on monia eri rautatietoimintoja palvelevia rakennuksia. Asemarakennus on rakennettu 1897 Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan. Alueella on lisäksi mm. asemaravintola, lepohuonerakennus, vesitorni, suuri veturitalli sekä suuri määrä asuinrakennuksia talousrakennuksineen. Haapamäen aseman erikoisuus on vanhoihin rakennuksiin sijoitettu Höyryveturipuisto. Alueeseen liittyy noin kilometrin päässä radan Jyväskylään johtavan rataosuuden varressa sijaitseva Leponiemen vahtitupa pihapiireineen. Haapamäellä on säilynyt myös noin kilometri harvinaiseksi käynyttä lennätinlinjaa radan varrella. |
||
Historia | ||
Vuonna 1883 valmistuneen Vaasan radan asemista yksi rakennettiin Keuruun pitäjän rajojen sisälle, ei kuitenkaan kirkonkylään, vaan Kangaslammen rannalle Haapamäen kylään. Aseman nimeksi tuli Keuru. Ensimmäinen asemarakennus Haapamäen Keurun asemalle rakennettiin 1883. Kun Jyväskylän rata valmistui 1895-1897, siirrettiin Keuru-niminen asema kirkonkylään ja Haapamäelle rakennettiin uusi suurempi asemarakennus. Haapamäen aseman seutu oli harvaan asuttua erämaata, mutta aseman ja siihen liittyvien rautatieläisten asuinrakennusten ympärille kehittyi vähitellen asemataajama.
Radan jatkaminen Jyväskylästä Pieksämäelle alkoi Haapamäeltä radan uusimisena 1916. Poikkirata Haapamäeltä Poriin rakennettiin puolestaan vuosina 1929-1938, jolloin Haapamäestä mudostui neljän radan risteysasema. Uusi funkis-asemaravintola valmistui 1940 samaan aikaan kun ratalinjaa viimeisteltiin. Haapamäen risteysaseman ympärille kehittyi vireä yhdyskunta, jonka ytimen muodostivat asema ja rautatieläiset. Haapamäelle syntyi rautatiehenkilökunnan ansioista jossain määrin palveluita, varsinaista teollisuutta tai muita elinkeinoja sinne ei syntynyt. Keuruun seudun liikennettä hoidettiin aina 1930-luvulle asti pääasiassa rautateitse ja Haapamäen kautta kulkenut rautatieliikenne oli huipussaan 1970-luvun alussa. Parhaimmillaan höyryveturikauden loppupuolella Haapamäellä oli VR:n palveluksessa n. 700 henkilöä. Ensin henkilöstöä vähensi kaluston muuttuminen dieselvetureiksi. Lopullinen isku Haapamäen risteysasemalle ja yhdyskunnalle tuli 1970-luvulla, jolloin valmistuivat Tampere-Parkano-Seinäjoki -oikorata (1971) ja Jämsänkoski-Jyväskylä -rata (1978). Autoilun ja tiestön kehittyminen samaan aikaan vähensi myös henkilöliikennettä rautateillä. Oikoratojen jälkeen henkilö- ja tavaraliikenne vähentyivät ja toimintoja vähennettiin. Keuruun kaupunki perusti 1980-luvulla Haapamäen asemalle Höyryveturipuiston, joka sijoitettiin VR:n entisen polttoainevaraston paikalle veturitallin kaakkoispuolelle. |
||
Lisätietoa | ||
Sirkka Valanto, Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Julkaisu 11/1982.
Teppo Vihola, Keuruun ja Pihlajaveden historia 1860-1917. Vanhan Ruoveden historia III:3/1. Keuruun ja Pihlajaveden historiatoimikunta 1983. Ilmari Vaissi, Haapamäki 100 vuotta. 1987. Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös 9.12.1998 diarionro 2/562/96). Matkalla museovarikoksi. Haapamäen Museoveturiyhdistys ry 10 vuotta. Tampere 2003. Jussi Jäppinen (toim.), Viestejä maisemassa. Keskisuomalainen kulttuuriympäristö. Jyväskylä 2006. |
||
kohteeseen sisältyy: kauppa- ja liikerakennus; liikenteenrakennus; pihapiiri; työväen asuintalo; | ||
ympäristön nykyluonne: taajama; | ||
Haapamäen rautatieasema. Hilkka Högström 2007. |
Haapamäen rautatieasema. Hilkka Högström 2007. |
Asematien asuinrakennus. Hilkka Högström 2007. |
julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
palaute kohdetiedoista | ||
sivun alkuun | ||