 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Heinola | Päijät-Häme | |
Harjupuisto |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Harjupuisto | ||
| Kuvaus | ||
| Heinolan harjupuisto on 1800-luvun lopulla istutettu ja rakennettu kaupunkilaisten yleiseksi puistoksi. Harjupuisto on yksi maamme varhaisimmista kaupunkipuistoista. Puiston ja Harjupaviljongin rakentaminen liittyy 1800-luvun lopun matkailu- ja kylpylätoimintaan kaupungissa.
Heinolan ruutukaava-aluetta kaakossa rajaava harju muodostaa puistovyöhykkeen, jonka kaupungista rautatieasemalle johtava katu leikkaa. Puistoalueen rajan muodostaa idässä Heinolan 1930-luvun rautatieasema ja sen kanssa yhtenäiseen asuun rakennetut asuintalot. Harjupuisto liittyy etelässä maisemallisesti Jyrängönvirtaan ja sen ylittäviin rautatie- ja maantiesiltoihin. 340 metriä pitkä rautatiesilta korkeine graniittipilareineen on merkittävä kaupunkikuvallinen kiintopiste. Puiston korkeimmalla kohdalla sijaitsevan Harjupaviljongin arkkitehtuurissa on kansallisromanttiseen jugendiin yhdistetty voimakkaita vaikutteita itämaisesta rakennustaiteesta. Harjun pohjoisosassa on 1950-luvun tiilivuorattu vesitorni, jossa on toimistotiloja ja näkötornikahvila. Heinolan rautatieaseman alue muodostuu 1930-luvun asemapihasta, asemapuistosta lehmuskujanteineen, asuinalueesta ja Kirkkolammen rannalla olevasta pumppaamosta. Itse asemarakennus on palanut ja purettu. |
||
| Historia | ||
| Heinolanharjun eteläosan puisto istutettiin 1860-luvulla ja puistosuunnitelman laati pastori J.F. Svinhufvud. Harjupuiston perustamisen mahdollisti kauppias Ulrik Lindholmin testamenttilahjoitus, joka laajensi puiston aluetta pohjoiseen. Puiston alueelle istutettiin mäntyjä ja rakennettiin puistokäytäviä 1890-luvulla. Pagodimainen, jugendtyylinen harjupaviljonki valmistui 1900 arkkitehtitoimisto Andersin-Jung-Bomanssonin suunnitelmin.
Heinolan rata asemineen otettiin käyttöön 1932, kun Jyrängönkosken rautatiesilta oli valmistunut 1931. Vesitornin suunnitteli arkkitehti Kaarlo Könönen ja se valmistui 1951. |
||
| Lisätietoa | ||
| Heinola - 200 vuotta Heinolan residenssin perustamisesta 1776-1976. Toim. Antero Valtasaari. Heinolan kaupunki 1976.
Heinola, Itä-Hämeen helmi. Toim. Ilkka Pihlajaniemi. Heinolan kaupunki 1981. Pertti Torikka, Heinolan kylpylaitos 1892-1944. Jyväskylä 1982. Nina Könönen, Heinolan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Kuntien ympäristöselvitys, KUKUSE. Hartola, Hausjärvi, Heinola, Orimattila, Sysmä. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 96/2005. Henrik Wager, Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto 2006. Rakennuspiirustuskokoelma, Heinolan kaupunginmuseon arkisto. |
||
| kohteeseen sisältyy: huvimaja; matkailurakennus; puisto; silta; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Harjupuiston vesi- ja näkötorni. Henrik Wager 2004. |
Näkymä Harjupaviljongilta Jyrängönvirralle. Henrik Wager 2004. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV