 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Virolahti | Kymenlaakso | |
Uudenkaupungin rauhan rajakivet |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Uudenkaupungin rauhan rajakivet | ||
| Kuvaus | ||
| Uudenkaupungin rauhan 1721 rajankäynnistä Virolahdella on säilynyt 10 rajakiveä. Rajakivet ovat muistomerkkejä Venäjän ja Ruotsin uudesta rajalinjasta, jonka seurauksena Ruotsi menetti suurvalta-asemansa.
Rajakivet ovat suuria rapakivigraniittisia siirtolohkareita tai peltokiviä, joissa on joko ruotsalaiset ja venäläiset tai vain toisen osapuolen merkinnät, riippuen rajalinjan hyväksynnästä. Ruotsalaisena merkintänä on kruunu ja F -kirjain (kuningas Fredrik I), venäläisenä risti sekä GRAN 1722 tai GRAN 1723 GODA. Virolahtea kiertävän rajalinjauksen ensimmäinen kivi on rajavartioaseman vieressä Hurpussa. Muut kivet ovat maarekisterikylittäin: Itäkivi (Pappila), Everstien kivi (Pappila), Heijarinkivi (Koivuniemi), Kirkkotien kivi (Koivuniemi), Alapihlajan kivi, Sahantauksen kivi (Tiilikkala), Lepkankaan kivi (Tiilikkala), Kallionpellon kivi (Kotola) ja Käyhkäntien kivi (Vaalimaa). Vanhin osa voimassa olevasta Suomen valtakunnanrajasta on Kainuussa, missä raja on vedetty 1595 Täyssinän rauhan jälkeen. Rajankäynnin muistona on kolme valtakunnanrajakiveä. |
||
| Historia | ||
| Ruotsi menetti suurvalta-asemansa Suuren Pohjan sodan ja Isovihan päättäneessä Uudessakaupungin rauhassa. Venäjän ja Ruotsin välillä 30.8.1721 solmitussa rauhassa Ruotsi joutui luopumaan Virosta, Liivinmaasta, Inkerinmaasta sekä Kaakkois-Suomesta.
Uudenkaupungin rauhan rajalinja halkaisi Virolahden pitäjän. Raja käytiin kesällä 1722, mutta myöhemmin sitä siirrettiin ruotsalaisten vaatimuksesta läntisimmiltä osiltaan lähemmäksi Virolahden rantaa. Virolahden poikki kulkeva raja sai virallisen vahvistuksen maaliskuussa 1723 allekirjoitetussa rajasopimuksessa. |
||
| Lisätietoa | ||
| Yrjö Kaukiainen, Virolahden historia I 1850-luvulle. Lappeenranta 1970.
Eino Raunio, Virolahden maastokohteista. Moniste 1971. Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet 1984. Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992. |
||
| kohteeseen sisältyy: muinaisjäännös; | ||
| ympäristön nykyluonne: | ||
Käyhkäntien kivi. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Janiwiki0 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV