 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Riihimäki | Kanta-Häme | |
Riihimäen urheilupuisto |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Riihimäen urheilupuisto | ||
| Kuvaus | ||
| Riihimäen urheilupuisto on esimerkillinen sotien jälkeen rakennettu urheilualue, jonka kokonaissuunnitelma on Suomen urheiluarkkitehtuurissa ansioituneen Yrjö Lindegrenin tekemä.
Toteutuneeseen Riihimäen urheilupuiston kokonaisuuteen kuuluvat Vesilinna (vesitorni/näkötorni), maauimala, urheilutalo, uimahalli ja urheilukenttä rakennettiin 1952-1979. Rakennuksista Vesilinna muodostaa näkyvän maamerkin kaupunkikuvassa. Tornin selkeät lasi- ja betonirakenteet ja harkitut materiaalivalinnat yhdessä aukotuksen kanssa tekevät rakennuksesta ilmavan arkkitehtonisen kokonaisuuden. |
||
| Historia | ||
| Arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin 1922 laatimassa Riihimäen asemakaavassa kaavoitetun alueen pohjoisreunalle jäävä urheilupuiston alue oli tarkoitettu julkisten istutusten tai yksityisten viljelymaiksi. Alueelle sijoitettu keskusurheilukenttä kunnostettiin sotien jälkeen.
Nykyisen Riihimäen urheilupuiston yleissuunnitelman laati 1950 arkkitehti Yrjö Lindegren, joka suunnitteli Toivo Jäntin kanssa Helsingin Olympiastadionin. Lindegren sai Varkauden urheilupuistosuunnitelmasta Lontoon 1948 olympialaisten arkkitehtuurikilpailun kultamitalin. Lindegrenin Riihimäen urheilupuistosuunnitelma ulottui alunperin myös nykyinen terveyskeskuksen alueelle ja mukana suunnitelmissa olivat urheilu- ja pallokentät katsomoineen ja pukusuojarakennuksineen, tenniskentät, juhla- ja huvipuisto, uimalaitos ulko- ja sisäaltaineen, lasten kahluualtaat ja urheilutalo. Vesilinnan, joka valmistui 1952 ja käsittää vesi- ja näkötornin, suunnitteli professori Erik Brygmann. Sen viereen valmistui 1956 arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnittelema ja arkkitehti Aulis Blomstedtin viimeistelemä maauimala. Urheilutalo valmistui 1967 Raimo S.O. Valjakan suunnitelmien pohjalta. Maauimalan viereen valmistui arkkitehtien Osmo Lapon ja Jussi Suomalan piirtämä uimahalli 1979. Urheilurakennusten lisäksi puistoon rakennettiin tenniskentät 1953 ja 1966 sekä koripallokenttä 1960. Urheilupuiston Vesilinna oli professori Erik Bryggmanin viimeisiä toteutuneita töitä. Rakennus suunniteltiin vesitorniksi ja näkötorniksi. Ylätasanteelle sijoitettiin kahvila. Vesisäiliöiden alapuolella olevat tilat suunniteltiin alunperin museokäyttöön. Vesitornin paikka sisältyi Yrjö Lindegrenin Riihimäen urheilupuiston suunnitelmaan. Bryggmanin aikomuksena oli alunperin sijoittaa torni hieman vinottain altaisiin nähden, mutta Lindegrenin ehdotuksesta torni sijoitettiin samaan koordinaatistoon kuin uima-altaat. |
||
| Lisätietoa | ||
| Erik Bryggman, Vesitorni, Riihimäki. Arkkitehti 1953:12.
Riihimäen kaupunginmuseo. 25-vuotisjuhlajulkaisu. Riihimäki 1986. Helena Honka-Hallila, Riihimäki, Hyvien yhteyksien kaupunki. 1960-2000. Riihimäki 2000. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. |
||
| kohteeseen sisältyy: urheilurakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Riihimäen urheilupuisto, maauimala ja Vesilinna. Mikko Härö 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV