 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Humppila | Kanta-Häme | |
Venäjän kartano |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Venäjän kartano | ||
| Kuvaus | ||
| Venäjän kartano edustaa Lounais-Hämeen tasaisen viljelyseudun myöhäisiä kartanoita, jossa on säilynyt poikkeuksellisen näyttävä rakennuskanta ja laaja viljelymaisema.
Venäjän kartano sijaitsee komean harjun kupeessa, Hämeessä poikkeuksellisen laajan, tasankomaisen viljelymaiseman ympäröimänä. Koenjoen varrelle 1829 valmistunutta, uusklassista päärakennusta ympäröivät laajat puisto ja puutarha, jonka vanhimmat istutukset ovat peräisin 1850-luvulta. Kartanopihaan johtaa pitkä lehtipuukuja. Hirsinen, kaksikerroksinen viljamakasiini on todennäköisesti 1700-luvun lopulta ja sen katolle myöhemmin lisätty korkea kellotorni on mahdollisesti 1840-luvulta. 1893 valmistunutta tiilistä karjarakennusta pidettiin valmistuessaan maamme suurimpana navettana. Kartanoa edeltäneen kylän autioitunut kylätontti on kartanon pihapiirin eteläosassa. |
||
| Historia | ||
| Venäjän kartano muodostettiin 1830-luvulla neljästä Venäjän kylän rälssitilasta, jotka kuuluivat 1500-luvulla Kurki-suvulle. 1700-luvulla taloilla oli aluksi eri omistajat, mutta vuosisadan vaihteessa ne kaikki kuuluivat Nuutajärven Furuhjelmeille. Furuhjelmeiltä tilat siirtyivät 1810 Jacob Lacceniukselle, joka yhdisti talot Venäjän kartanoksi.
Uusklassistinen päärakennus valmistui 1855, mutta sen nykyinen ulkoasu, ikkunat, kuisti ja koristelaudoitus, on 1900-luvun alkupuolen korjauksien seurausta. Kartanolla oli oma raamisaha, höyläämö, juustomeijeri, mylly ja tiilitehdas. |
||
| Lisätietoa | ||
| Tarmo Hirsjärvi, Humppilan kunnan historia. Forssa 1929.
Hämäläisiä kartanoita ja suurtiloja III. Toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Helsinki 1946. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; navetta; pihapiiri; puisto; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Venäjän kartanon päärakennus. Anu Laurila 2007. |
Venäjän kartanon viljamakasiini. Anu Laurila 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV