 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Ilomantsi | Pohjois-Karjala | |
Möhkön ruukinalue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Möhkön ruukinalue | ||
| Kuvaus | ||
| Värtsilän tehtaille raaka-ainetta toimittanut Möhkön ruukki on ollut Itä-Suomen merkittävin järvimalmiruukki ja yksi suurimpia järvimalmiruukkeja Suomessa.
1800-luvun puolivälissä perustettu ruukki sijaitsee vuolaan, Nuorajärveen laskevan Koitajoen pohjoisrannalla. Uusi maantie kulkee osittain pengerrettynä ruukinpaikan läpi koskien alapuolella. Varsinaiset raudanvalmistukseen liittyvät teollisuusrakennukset ovat suurimmaksi osaksi hävinneet, mutta viime vuosien restaurointitöiden tuloksena on nähtävissä rekonstruoitu masuuni ja osia alueen läpi kulkevasta kanavasta. Ruukinkartano sijaitsee mäenkumpareella suurehkon puiston ympäröimänä. Ruukkiyhdyskunnan pieni hautausmaa sijaitsee hiekkaharjanteella alueen koilliskulmauksessa. |
||
| Historia | ||
| Sortavalan postimestari Carl Gustaf Nygren sai senaatilta privilegion masuunin perustamiseen Möhköön 1837. Varsinaisesti ruukkia alkoi rakentaa pietarilainen Adolf von Rauch 1847. Möhkön ruukki aloitti toimintansa kesällä 1849.
Nils Ludvig Arppe osti ruukin 1851, ja 1870-luvulla Möhkö kohosi yhdeksi Suomen suurimmista takkiraudan tuottajista. Ruukin toiminta päättyi 1907. Ruukki laajoine metsäalueineen myytiin Ilomantsi Skogsfastighets Aktiebolagetille ja jo 1907 Aktiebolaget W. Gutzeit & Co:lle. Ruukille kuulunut saha ja sen yhteyteen 1910-luvulla perustetut höyläämö, mylly ja sähkölaitos jatkoivat teollista toimintaa Möhkössä 1960-luvulle saakka. Myös naulapaja oli toiminnassa itsenäisenä yrityksenä (Veljekset Kivinen Sortavalasta) useita vuosia masuunien sammumisen jälkeenkin. |
||
| Lisätietoa | ||
| Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.
Osmo Karttunen, Selvitys Möhkön ruukista ja suunnitelma museoksi. 1979. Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjoiskarjalan museo. Toim. Rauni Säisä. 1982. Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991. Ulla Vartiainen, Möhkön rautaruukki, Käsikirjoitus Museovirasto 1994. Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997. Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999. Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004. Paavo Sarkkinen - Timo Rekonen - Seppo Koivupuro, Suomen sisävesiväylät. Rakentaminen ja kehitys. Jyväskylä 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: kanava; ruukki; | ||
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; | ||
Möhkön ruukinalue. Hannu Vallas 1996. |
Möhkön kanava ja sulku Ilomantsissa. Soile Tirilä 2006. |
Möhkön ruukinkartano Ilomantsissa. Soile Tirilä 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV