 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Imatra | Etelä-Karjala | |
Kaukopään tehtaan asuinalueet |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kaukopään tehtaan asuinalueet | ||
| Kuvaus | ||
| Kaukopään sulfaattiselluloosatehtaan asuinalueet, johdon asuma-alue Insinööriniemi ja tehtaan vieressä oleva työläisten asuntoalue Lättälä, lukeutuvat funktionalistisen kauden merkittäviin asuinympäristöihin.
Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehtaan asuinalueet ovat tehtaan perustamisvaiheesta 1934-1936. Ne, samoin kuin tehdasrakennukset, toimistorakennus, paloasema ja porttirakennus, on rakennettu arkkitehti Väinö Vähäkallion kokonaissuunnitelman mukaan. Lättälän alue on liittynyt välittömästi tehdasalueeseen, mutta kokonaisuudesta on tehdas pääosin purettu. Työväen asuntoalue käsittää 20 yksikerroksista ja kaksi kaksikerroksista kahdenperheen taloa. Puurunkoiset talot ovat vaaleiksi rapattuja ja pulpettikattoisia. Asuinrakennusten lisäksi alueella on ulko- ja huoltorakennuksia. Alue on jaettu kaduilla kolmeen osaan ja rakennukset on ryhmitelty väljästi tonteille. Tehtaan pohjoispuolella, metsäisellä Saimaan rannalla sijaitsevan Insinööriniemen alueella on neljä kaksikerroksista, vaaleaksi rapattua ja pulpettikattoista asuintaloa. Alueen pohjoispäässä on muita rakennuksia kookkaampi tehtaan johtajan rakennus. |
||
| Historia | ||
| Imatrankosken tuottama vesivoima mahdollisti uusien tehtaiden perustamisen seudulle. Kaukopään tehtaiden rakentamista suunniteltiin jo 1932, mutta pulakausi viivästytti päätöstä. Enso-Gutzeitin selluloosatehdas aloitti Kaukopäässä 1935. Kaukopää oli paperiteollisuuden noususuhdanteen ilmentymä, ja tehtaan rakentaminen oli aikoinaan Suomen suurimpia rakennushankkeita.
Väinö Vähäkallio suunnitteli tehtaan asuntoalueiden, Insinööriniemen ja Lättälän, asemakaavat ja rakennukset. Lättälä valmistui 1936. Insinööriniemen rakentaminen saatiin päätökseen lopullisesti vasta 1950-luvulla. Kaukopään 1930-luvun tehdaskokonaisuutta laajennettiin 1950-1960 -luvuilla. Pääosa tehdaskokonaisuudesta purettiin 2002-2003. Myös Lättälän pohjoispuolella sijainnut virkailijoiden asuinalue, Pomolanmäki, on purettu. |
||
| Lisätietoa | ||
| Väinö Vähäkallio, Kaukopää. Arkkitehti 8/1936.
Victor Hoving, Enso Gutzeit osakeyhtiö 1872-1958, I-II. Helsinki 1961. Raija-Liisa Heinonen, Funktionalismin läpimurto Suomessa. Helsinki 1986. Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987. Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-1992, II. Jyväskylä 1992. Aino Niskanen, Arkkitehti, insinöörit ja tehdas - Väinö Vähäkallio Kaukopäässä. Arkkitehti 4/1999. Lasse Ojonen, Imatran rakennetun ympäristön kohteet. Imatran kaupunginmuseon julkaisu 1994. Lasse Ojonen, Imatran teollistuminen ja työväenasuntoalueiden muodostuminen. Imatran kaupunginmuseon julkaisuja 1/1995. Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997. Imatran kirja, toim. Anu Talka. Jyy:n kotiseutusarja n:o 35. Imatran kaupunki. Jyväskylä 1997. |
||
| kohteeseen sisältyy: kaupungin asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Kaukopään ns. Lättälän asuinaluetta. Maija Kairamo 1979. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV