 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Imatra | Etelä-Karjala | |
Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko | ||
| Kuvaus | ||
| Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko kuuluu Suomen uudemman arkkitehtuurin keskeisiin rakennuksiin sekä myös arkkitehti Alvar Aallon kansainvälisesti arvostetuimpaan tuotantoon. Kansainvälinen DOCOMOMO-järjestö on hyväksynyt kirkon suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan.
Vuoksenniskan kirkko muodostaa samanaikaisen Seinäjoen Lakeuden ristin kirkon kanssa mielenkiintoisen Aallon monipuolisuutta ja kirkkorakentamisen erilaisia tarpeita kuvastavan vastakohtaparin. Lakeuden risti on myös suuriin ulkotilaisuuksiin soveltuva selkeälinjainen katedraalimainen kirkko erillisine seurakuntatiloineen Kolmen ristin kirkon ollessa kaarevalinjainen pientilaisuuksiin sovitettavissa oleva teollisuusyhteisön kirkko. Tiilestä ja rautabetonista rakennetun, valkeaksi kalkitun kirkon kaikki julkisivut ikkunajärjestelyineen ovat erilaiset. Kuparilla peitetty vesikatto noudattaa sisätilojen kaaria ja kohoaa kohti pohjoista. Epäsymmetrinen kirkkosali koostuu kolmesta osasta, jotka ovat erotettavissa liukuseinillä toisistaan ja joista kuhunkin on erilaisia käyttöjä ajatellen oma sisäänkäynti. Pohjoisin osa muodostaa varsinaisen kirkkosalin alttareineen, saarnatuoleineen ja urkuineen. Marmorisen alttaripöydän taustana kohoaa Golgatan kolme ristiä, jotka ikkunasta tuleva valo saa kuvastumaan alttarin takaiseen kaarevaan seinäpintaan. Myös kuoriosan kapeista sauvoista tehty lattia on marmoria. Penkistö on punahonkaa. Kirkkosalin sivuikkunassa on kirkon ainoa värillinen taideteos, arkkitehti Aallon suunnittelema orjantappurakruunua esittävä lyijylasimaalaus. Kirkko on kokonaisuudessaan voimakkaan plastinen kolmiosainen tilasommitelma, jossa vallitsee valon ja varjojen luoma alati elävä henkistyneen sakraali tunnelma. Kirkkoa leimaa Aallon tuotannolle tunnusomainen viimeistelyn jälki, joka näkyy niin valaisimissa, irto- ja kiintokalusteissa, ovien kädensijoissa kuin kaikissa yksityiskohdissakin. Myös kellotornin yläosa on kolmiosainen ja levenee ylöspäin. Arkkitehti Aallon mukaan muodolla on pyritty arkkitehtoniseen kuvaan, joka mahdollisimman selvästi erottuisi ympäristöä voimakkaasti hallitsevista tehtaiden savupiipuista. Mäntymetsäiseen kirkkopihaan kuuluu kirkon ja kellotornin ohella alkuaan kappalaisen ja seurakuntatyöntekijöiden asunnoksi suunniteltu, kirkon arkkitehtuuriin sovitettu matala rakennus, jonka yhdistää kirkkoon valkoinen betonimuuri. |
||
| Historia | ||
| Vuoksenniskan kirkko rakennettiin 1957-1959 yhdeksi voimakkaasti teollistuneen Imatran seurakunnalliseksi toimipisteeksi. Kirkon ja siihen liittyvän erillisen piharakennuksen suunnitelleen arkkitehti Alvar Aallon lähtökohtana oli yhdistää kirkkorakennukseen myös seurakuntatoiminnan moninaisuuden vaatimat tilat. | ||
| Lisätietoa | ||
| Alvar Aalto, Vuoksenniskan kirkko, Imatra. Arkkitehti 12/1959.
Hans Girsberger, Alvar Aalto. Zürich 1963. Alvar Aalto, Church in Vuoksenniska, Finland 1957-59. Church, Vuoksenniska, Imatra, 1956-58. Architecture and Urbanism. May 1983. Pekka Suhonen, Kirkkoarkkitehtuuri 1940-luvulta nykypäiviin. Ars sacra Fennica. Helsinki 1987. Vilhelm Helander ja Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. 1989. Göran Schildt, Alvar Aalto, mestariteoksia. Otava 1998. Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002. Marja Terttu Knapas ja Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006. Tapani Mustonen, Niina Svartström ja Tuulikki Tanskanen, Kolmen ristin kirkko ja pappila, rakennushistorian selvitys. Helsinki: Sokkeli 2016. tekijät: Tapani Mustonen, Niina Svartström ja Tuulikki Tanskanen |
||
| kohteeseen sisältyy: kirkko; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko. Elias Härö 1968. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV