Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Tampere Pirkanmaa

Pispalanrinne

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Pispalanrinne
Kuvaus
Pispalanrinteen poikkeuksellinen sijainti jyrkkärinteisellä harjulla kahden järven välissä on tehnyt siitä Suomen tunnetuimman 1800- ja 1900-lukujen taitteessa suurten kaupunkien ulkopuolelle, kaavoittamattomalle maalle ilman valvontaa rakentuneista työväen asuinalueista.

"Mökin sai tehdä ihan mielensä mukaisen: pitkittäin, poikittain, vinottain; hirrestä, laudasta, sahanpurusta, tiilestä, betonista; maalata vaikka raitaiseksi; jatkaa, korottaa, tehdä jiirejä, pykäliä, portaita, siltoja, kaaveleita. Ja eikö muka tehty? Kyllä! Ei kysytty rakennuspiirustusta, ei työsuunnitelmaa, kustannusarviota, arkkitehtia, mestari, teettäjää, ei muuta kuin siitä poikki ja seinään. Niin kuin linnut tietävät miten pesänsä rakentavat, niin tiesivät Pispalan miehet, miten syntyi Luojan palikkaleikki korkealle moreenipenkereelle. Kaltevaa kamaraansa uhmaten jokainen mökki ja mies pyrki vain julistamaan omaa olemisen riemuaan", kuvaa kirjailija Lauri Viita Pispalan rakentamista kirjassaan Moreeni.

Pispalan vanhimmat säilyneet asuinrakennukset muistuttavat maaseudun mökkikylien taloja, vuosisadan vaihteen rakennukset, paritalot ja suuremmat kasarmimaiset asuinrakennukset ovat noudattaneet pääpiirteissään järjestetyn kaupunkialueen korkeussääntöjä ja ajan yleistä rakennustapaa. Jyrkkään rinteeseen rakennetut portaat korvaavat osittain katuverkon. Tyypillisiä, hyvin säilyneitä yksittäisiä rakennuskohteita Pispalassa ovat mm. Lauri Viidan museo 1920-luvulta, Pispan koulu (Tiitola 1914 ja Strömmer 1941), Vuorenmaan valtakunta 1920-luvulta, Virtasen valtakunta 1920- ja 1930-luvun vaihteesta, Rajaportin saunan kortteli 1800- ja 1900-luvun vaihteesta sekä edelleen mm. Erämiehen-, Rimmin-, Pättärän-, Pispan- ja Mäkikadun sekä Pispalanharjun ympäristöt.

Pispalan maamerkiksi on muodostunut 1900-luvun alussa rakennettu teräsrakenteinen 55 metriä korkea haulitorni, jonka huipulla olevaan valimoon johtavat avokierreportaat. Pyhäjärven ja Näsijärven rannassa on uittotunneleihin liittyviä rakenteita.
 
Historia
Pispalan nimi periytyy katoliselta ajalta, jolloin harjulla ollutta Turun piispaa majoittanutta taloa kutsuttiin Pispalaksi. Keskiajalla Pispalanharjua pitkin kulki Pispan talon sivuitse maantie Turkuun. Tampereen ensimmäinen kaupungin rajojen ulkopuolelle noussut esikaupunki oli Tammerkosken itärannalla sijainnut Kyttälä. Pahennusta herättänyt alue liitettiin kaupunkiin 1877 ja sen saneeraus saatiin päätökseen 1890-luvun alkupuolella. Kyttälän ja teollisuuden kasvava väestö siirtyi jälleen kaupungin ulkopuolelle, josta oli saatavissa tilanomistajilta pieniä vuokratontteja. Yksi ja suurin näistä 1890-luvulla syntyneistä alueista oli Pohjois-Pirkkalaan kuulunut Pispalan harju.

1800-luvun puolenvälin jälkeen harjun kupeeseen syntyi teollisuutta ja jonkin verran työväen asutusta. Varhaisin asutus syntyi 1894 lähtien harjun etelärinteelle. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Pispalassa oli toista tuhatta asukasta ja 1930-luvulle tultaessa peräti yli 7000. 1900-luvun alussa Tampereen kaupunki rakensi rajalleen Tahmelaan harjun vierinkivistä lähes metrin korkuisen aidan, jota kutsuttiin pulteriaidaksi. Aita menetti merkityksensä 1937, jolloin länsipuolen kyliä, myös Pispala, liitettiin kaupunkiin. Alueen ensimmäinen asemakaava valmistui 1945.

Pispalanharjulla oli 1800-luvun jälkipuolelta alkaen kaksi Näsijärvestä Pyhäjärveen johtavaa puutavaran kuljetusreittiä, ns. tukkitietä. Näiden käyttö loppui uittotunnelin valmistumiseen 1930. Kookkaampi betonielementeistä koottu nippu-uittotunneli, jota ei puutavaran maakuljetusten yleistymisen vuoksi koskaan käytetty, valmistui 1968.
 
Lisätietoa
Lauri Viita, Moreeni. 1950.

Hilkka Jarva ja Sirkka Valanto, Pispala. Rakennetun ympäristön selvitys ja perusparannusohjeisto. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Arkkitehtuurin osasto. Raportti 69. Tampere 1979.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi, kaavoitusyksikkö 1998.

Pauliina Tiusanen, Santalahti - rakennusinventointi. Rakennuskulttuurityö Kivikenkä. 2000.

Anu Eerikäinen, Pispalan rakennusinventointi, loppuraportti 2002. Tampereen museot, maakunnallinen yksikkö.

Annu Tulonen, Leena Lusa, Marita Palokoski, Pirkanmaan alueellinen kulttuuriympäristöohjelma. Pirkanmaan ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 275 Tampere 2002.

Kati Lahtinen. Pispalan rakennusinventointi 2003, Tahmela ja Ansiokallio, loppuraportti. Pirkanmaan maakuntamuseo, kulttuuriympäristöyksikkö.
 
kohteeseen sisältyy:  työväen asuintalo;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Pispalan Päivölänkadun asuinrakennuksia. Timo-Pekka Heima 2008
Pispalan Päivölänkadun asuinrakennuksia. Timo-Pekka Heima 2008.
Asutusta Pispalan Mäkikadulla. Timo-Pekka Heima 2008
Asutusta Pispalan Mäkikadulla. Timo-Pekka Heima 2008.
Kirjailija Lauri Viidan museo Pispalassa. Timo-Pekka Heima 2008
Kirjailija Lauri Viidan museo Pispalassa. Timo-Pekka Heima 2008.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009