 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Vehmaa | Varsinais-Suomi | |
Vehmaan kirkko ja pappila |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Vehmaan kirkko ja pappila | ||
| Kuvaus | ||
| Vehmaan keskiaikainen kivikirkko pappiloineen muodostaa Vakka-Suomen vanhoihin seurakuntiin kuuluvan Vehmaan pitäjän keskiajalta periytyvän kirkollisen keskuksen. Kokonaisuuteen kuuluu kirkkomaa hautakappeleineen ja Suomen Intendentinkonttorin suunnittelema kellotapuli 1820-luvulta.
Vehmaan kirkko on omistettu Pyhälle Margareetalle. Runkohuoneen itäpään ulkonurkissa on poikkeuksellisen suuret ja laajat kontreforit, länsipäätyyn liittyy puolitorni ja sen vieressä sijaitseva ruumishuone sekä lounaisnurkan kontrefori. Kolmilaivaisen ja viisitraveisen kirkkosalin sivulaivoja korkeammalle kohoava basilikaalinen keskilaiva on niitä kaksi kertaa leveämpi. Kirkon sisustus on 1600-luvun barokkisaarnastuolia lukuun ottamatta 1840-luvulta. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluu 1300-luvun alkuun ajoitettu krusifiksi sekä 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa valmistettu kolmiapila- ja vihkiristiaihein koristeltu vihkivesiallas eteläportaalin vieressä ja samanlainen kasteallas kuorissa. Ne ovat molemmat valmistettu kemiöläisestä kalkkikivestä. Kirkkotarhan itäosassa on Stackelberg- ja Eneskjöld-sukujen hautakappelit ja eteläosassa luultavasti 1500-luvulla rakennetun kellotapulin kivinen pohjakerros. Kellotapuli kirkon koillispuolella on rakennettu Suomen Intendenttikonttorin piirustusten mukaan. Tyyliltään lähinnä myöhäiskustavilainen kivitapuli on valmistunut 1826. Kirkon vierellä on hirsinen lainamakasiini sekä ruumishuone. Vehmaan vanha pappila sijaitsee kirkon keskiaikaisella paikallaan noin 500 metriä kirkosta kaakkoon. Päärakennus on 1870-luvulta. |
||
| Historia | ||
| Vehmaan emäseurakunta mainittiin kirjallisissa lähteissä jo 1330-luvulla. Kivikirkkoa edelsi samalla paikalla puinen kirkko. Rakennusrunko sisältää lukuisia eriaikaisia vaiheita ja sen keskiaikainen rakennushistoria on monimutkainen. 1700-luvulla kirkon ikkuna-aukot laajennettiin ja länsipäätyyn rakennettiin ruumishuone. Peltikatto tehtiin 1870-luvulla. Kirkkoa kunnostettiin 1990-luvulla arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunion suunnitelmin. | ||
| Lisätietoa | ||
| Hugo Godenhjelm, Suomen pappilat. 1935.
Väinö Perälä, Vehmaan historia. 1951. Tove Riska, Vehmaan kirkko. Suomen kirkot 1. Suomen MUinaismuistoyhdistys 1959. Oscar Reutersvärd, Finlands medeltida dopfuntar, vigvattenskålar och piskinor samt dopfuntar av medeltida typ. Konsthistoriska studier 4, 1978. Eljas Orrman, Bebyggelsen i Pargas, S:t Mårtens och Vemo socknar i Egentliga Finland under senmedeltiden och 1500-talet. Historiallisia Tutkimuksia 131, 1986. C.J. Gardberg, Keskiajan rakennustaide. Ars. Suomen taide 1. 1987. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; lainamakasiini; pappila; | ||
| ympäristön nykyluonne: kirkonkylä; | ||
| Vehmaan pappilan virheellinen sijaintitieto karttakäyttöliittymässä on korjattu. | ||
Vehmaan kirkko. Wiki Loves Monuments, CC BY-SA 4.0 Jkangasv 2014. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV