Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Heinola Päijät-Häme

Harjupuisto

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Harjupuisto
Kuvaus
Heinolan harjupuisto on 1800-luvun lopulla istutettu ja rakennettu kaupunkilaisten yleiseksi puistoksi. Harjupuisto on yksi maamme varhaisimmista kaupunkipuistoista. Puiston ja Harjupaviljongin rakentaminen liittyy 1800-luvun lopun matkailu- ja kylpylätoimintaan kaupungissa.

Heinolan ruutukaava-aluetta kaakossa rajaava harju muodostaa puistovyöhykkeen, jonka kaupungista rautatieasemalle johtava katu leikkaa. Puistoalueen rajan muodostaa idässä Heinolan 1930-luvun rautatieasema ja sen kanssa yhtenäiseen asuun rakennetut asuintalot. Harjupuisto liittyy etelässä maisemallisesti Jyrängönvirtaan ja sen ylittäviin rautatie- ja maantiesiltoihin. 340 metriä pitkä rautatiesilta korkeine graniittipilareineen on merkittävä kaupunkikuvallinen kiintopiste.

Puiston korkeimmalla kohdalla sijaitsevan Harjupaviljongin arkkitehtuurissa on kansallisromanttiseen jugendiin yhdistetty voimakkaita vaikutteita itämaisesta rakennustaiteesta. Harjun pohjoisosassa on 1950-luvun tiilivuorattu vesitorni, jossa on toimistotiloja ja näkötornikahvila.

Heinolan rautatieaseman alue muodostuu 1930-luvun asemapihasta, asemapuistosta lehmuskujanteineen, asuinalueesta ja Kirkkolammen rannalla olevasta pumppaamosta. Itse asemarakennus on palanut ja purettu.
 
Historia
Heinolanharjun eteläosan puisto istutettiin 1860-luvulla ja puistosuunnitelman laati pastori J.F. Svinhufvud. Harjupuiston perustamisen mahdollisti kauppias Ulrik Lindholmin testamenttilahjoitus, joka laajensi puiston aluetta pohjoiseen. Puiston alueelle istutettiin mäntyjä ja rakennettiin puistokäytäviä 1890-luvulla. Pagodimainen, jugendtyylinen harjupaviljonki valmistui 1900 arkkitehtitoimisto Andersin-Jung-Bomanssonin suunnitelmin.

Heinolan rata asemineen otettiin käyttöön 1932, kun Jyrängönkosken rautatiesilta oli valmistunut 1931. Vesitornin suunnitteli arkkitehti Kaarlo Könönen ja se valmistui 1951.
 
Lisätietoa
Heinola - 200 vuotta Heinolan residenssin perustamisesta 1776-1976. Toim. Antero Valtasaari. Heinolan kaupunki 1976.

Heinola, Itä-Hämeen helmi. Toim. Ilkka Pihlajaniemi. Heinolan kaupunki 1981.

Pertti Torikka, Heinolan kylpylaitos 1892-1944. Jyväskylä 1982.

Nina Könönen, Heinolan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Kuntien ympäristöselvitys, KUKUSE. Hartola, Hausjärvi, Heinola, Orimattila, Sysmä. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 96/2005.

Henrik Wager, Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto 2006.

Rakennuspiirustuskokoelma, Heinolan kaupunginmuseon arkisto.
 
kohteeseen sisältyy:  huvimaja; matkailurakennus; puisto; silta;
ympäristön nykyluonne:  kaupunki;
 
Harjupuiston vesi- ja näkötorni. Henrik Wager 2004
Harjupuiston vesi- ja näkötorni. Henrik Wager 2004.
Näkymä Harjupaviljongilta Jyrängönvirralle. Henrik Wager 2004
Näkymä Harjupaviljongilta Jyrängönvirralle. Henrik Wager 2004.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009