 |
KARTSÖK |
|
| Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. | ||
| Imatra Rautjärvi Ruokolahti | ||
Niskapietilän tie |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Niskapietilän tie | ||
| Kuvaus | |
| Niskapietilän tie on osa entistä Savonlinna-Viipuri –maantietä ja yksi museoteistä, jotka Tiehallinto on valinnut kuvastamaan tienpidon historiaa Suomessa.
Museotie on osa entistä Savonlinna-Viipuri –maantietä ja se kulkee Imatran, Ruokolahden ja Rautjärven alueella. Nykyinen 19,5 kilometriä pitkä tie kulkee Imatran Vuoksenniskalta Niskapietilän kylän kautta Rautjärven Miettilään ja noudattaa tällä välillä linjaukseltaan vanhaa tietä. Ennen kaikkea paikallistienä toimineen maantielinjan historia ulottuu ainakin 1600-luvulle. Tie sijaitsee raja-alueella, joka on kuulunut milloin Ruotsille, milloin Venäjälle, ja tiellä on ollut sotilaallista merkitystä. |
|
| Historia | |
| Niskapietilän tie oli muotoutunut jo ennen Uudenkaupungin rauhaa 1721. Raja katkaisi liikenneyhteydet Saimaalta Pietariin, kunnes Turun rauhassa 1743 Kaakkois-Suomen alue liitettiin kokonaisuudessaan Venäjään.
1790-luvulta 1800-luvun alkuun Rautjärven Miettilässä toiminut venäläinen kasarmi sekä 1880-luvulta vuoteen 1901 samalla paikalla toiminut 31. reservikomppanian kasarmi vilkastutti tien liikennettä. 1800-luvun alussa Niskapietilän tie toimi Lappeenrannan ja Savonlinnan välisenä postitienä. Rautjärven Niskapietilässä ja Miettilässä oli 1830-luvulla kestikievarit. Niskapietilän kievarin toiminta lakkasi 1920-luvulla. Myös Ruokolahdelta tunnetaan tien varren majatalo. Toisen maailmansodan jälkeinen rajansiirto katkaisi yhteydet Viipuriin. Tiet myös linjattiin monin paikoin uudelleen liikenteenkasvun ja rakentamistekniikan muutoksen seurauksena. Etelä-Karjalassa suurimpia muutoksia oli Imatralta pohjoiseen rakennettu valtatie 6:n rakentaminen. Niskapietilän tie toimi valtatie 6:n osana vuoteen 1957 asti, jonka jälkeen se jäi syrjään valtaliikenteeltä. Tielaitos on kunnostanut Niskapietilän tietä, mm. 1990-luvulla tien varteen palautettiin 1980-luvun alussa poistetut kiviset kilometripylväät. |
|
| Lisätietoa | |
| Tie yhdistää. Toim. Leena Sälejoki-Hiekkanen. Tiemuseo 1986.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987. Eero Paappa, Jari Ropponen, Jääsken kihlakunnan historia III. 1860-1980. Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta. Pieksämäki 1992. Etelä-Karjalan liitto. Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys. 2006. |
|
| kohteeseen sisältyy: tie; | |
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV