 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Hollola | Päijät-Häme | |
Kurjalan kartano |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kurjalan kartano | ||
| Kuvaus | ||
| Hämeenkosken Pääjärven ympäristö on osa Hämeen keskiaikaisen asutuksen ydinaluetta, jonka merkitystä kuvastavat keskiaikainen Kurjalan rälssikartano ja kivikirkon raunio.
Pääjärven etelärannalle rakennettu Kurjalan kartanon tilakeskus sijaitsee laajan peltoaukean keskellä olevalla mäellä. Kartanon pihaan johtaa maisemallisesti näkyvä vaahterakuja peltojen halki. Kartanon päärakennus on rakennettu 1700-luvulla ja laajennettu kaksikerroksisella osalla 1880-luvulla. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi sivurakennus ja talousrakennuksia 1800-luvulta, mm. viljamakasiini ja paja. Tilakeskuksessa on jäänteitä vanhasta puistosta ja puutarhasta. Samaan maisemakokonaisuuteen kuuluvat Kurjalan pohjoispuolella olevalla peltomäellä sijaitsevat Käikälän entisen ratsutilan rakennukset. Kurjalasta kirkonkylään johtavan tien ja vanhan keskiaikaisen maantien risteyksessä sijainneesta Pyhälle Laurille nimetystä kivikirkosta on säilynyt kirkon kahdeksankulmainen kivijalka, joka edustaa Suomessa harvinaista pohjakaavaratkaisua. Kirkonraunion vieressä on uhrilähteenä pidetty Tervalähde. |
||
| Historia | ||
| Hämeenkosken Pääjärven ympäristössä oli asutusta jo rautakaudella. Keskiajalla, Ylisen Viipurintien varrelle rakennettiin kivikirkko ja perustettiin Kurjalan rälssi- ja asumakartano. Koski oli itsenäinen seurakunta 1400-luvun alkupuolelta aina 1540-luvulle, minkä jälkeen se liitettiin kappeliseurakunnaksi läheiseen Lammin seurakuntaan.
Kivikirkko rakennettiin Tervalähteenä tunnetun uhrilähteen viereen 1400- ja 1500-luvun vaihteessa. Kirkko oli pohjaltaan kahdeksankulmainen. Vastaava kirkkotyyppi rakennettiin Hämeen Härkätien varrelle Renkoon. Ilmeisesti maapohjan heikkouden vuoksi Kosken kirkko jäi pois käytöstä 1600-luvulla ja uusi kirkko rakennettiin ylemmäksi harjanteelle. Hämeenkosken kirkkoraunio löytyi Hjalmar Appelgrenin 1890-luvulla tekemässä kenttäinventoinnissa. Pääjärven eteläpuolella sijaitseva Kurjala mainitaan nimenä ensimmäisen kerran 1400-luvulla. Kurjalan kartano mainitaan rälssisäterinä 1516, ja sitä pidetään yhtenä Hämeen vanhimmista. Kartanon pohjoispuolella olevassa Käikälän kylässä oli 1560-luvulla kuusi taloa. Kurjalan kartanon suuri puutarha perustettiin 1600-luvulla. Kurjalan kartanon päärakennuksen runko rakennettiin ilmeisesti 1731. Pohjakaavana oli keskeissalijärjestelmä. Rakennusta jatkettiin 1884 arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelemalla kaksikerroksisella poikkiosalla. Näyttävä, uusgotiikkaa edustava lasikuisti rakennettiin 1850-luvulla. |
||
| Lisätietoa | ||
| Suomen kartanot ja suurtilat III. Toim. Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander. Helsinki 1943.
Koskinen, Maija, Koski Hl. Rakennusinventointi 1992-1993. Lahden kaupunginmuseo 1992. Teija Ahola, Rakennusinventointi - Hämeenkoski. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 109/2006. Hämeen ympäristökeskus, Hämeenkosken kunta 2006. Henrik Wager, Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö, Päijät-Hämeen liitto 2006. Koskinen, Ulla, Soturiaatelin aika Suomessa. Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla. Into, 2022. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; muinaisjäännös; pihapiiri; puisto; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: agraarimaisema; | ||
Kurjalan kartano. Anu Laurila 2008. |
Kurjalan kartano ja viljelymaisemaa. Lännestä. Henrik Wager 2004. |
Kurjalan kartanolle johtava vaahterakujanne Johanna Forsius 2006. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV