 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Heinola | Päijät-Häme | |
Heinolan kirkkokortteli ja vanha hautausmaa |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Heinolan kirkkokortteli ja vanha hautausmaa | ||
| Kuvaus | ||
| Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkko 1800-luvun alusta sekä myöhemmät tapuli, kirkkopuisto ja pappila muodostavat hyvin säilyneen julkisen rakentamisen korttelin 1770-luvulla hallintokeskukseksi perustetussa Heinolassa. Kirkon rakentamisen aikaan perustettu vanha hautausmaa hautamuistomerkkeineen on merkittävä osa Heinolan kaupungin 1800-luvun kulttuurihistoriaa.
Heinolan puukirkko on rakennettu Matts Åkergrenin johdolla 1807-1811. Kirkko on muodoltaan kahdeksankulmio, jota kattaa korkea aumakatto. Kirkkoa on korjattu arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitelmin 1925-1926. Erillinen, hirsinen kellotapuli on rakennettu C.L. Engelin suunnitelmien mukaan 1842. Kirkkoa ja tapulia ympäröivä puisto on perustettu 1852. Kirkkomiljööseen liittyy Siltakadun varrella arkkitehtitoimisto Wrede & Gripenbergin 1900-luvun vaihteessa suunnittelema pappila. Kirkon koillispuolella on arkkitehti Erkko Virkkusen suunnittelema, 1963 rakennettu seurakuntatalo. Kirkon itäpuolella on 1933 rakennettu kanttorila. Heinolan vanha hautausmaa on kirkosta pohjoiseen myös Siltakadun varressa mäntyä kasvavassa harjunrinteessä. Hautausmaan vanhin osa sen etelälaidassa on perustettu 1800-luvun alussa. Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen. Sankarihautamuistomerkin vuodelta 1952 on suunnitellut Armas Tirronen ja Vakaumuksensa puolesta 1918 kaatuneiden muistomerkin Yrjö Kaikuvuo. Siltakadun varressa sijaitsevan pääportin vieressä on arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema, 1955 valmistunut jyrkkäkattoinen, liuskekivin koristeltu siunauskappeli. |
||
| Historia | ||
| Heinolan maaseurakunta mainitaan Hollolan rukoushuonekuntana 1630 ja kappeliseurakuntana 1687. Jyrängön virran pohjoisrannalle, Suuren Savontien varrella olevalle harjujen hallitsemalle alueelle perustettiin 1776 Kymenkartanon maaherran hallintopaikka, residenssi. Ennen residenssin perustamista alueella oli säteri ja kaksi ratsutilaa, mikä helpotti maapohjan lunastamista. Maaseurakuntaan kuulunut Heinolan hallintopaikka sai kaupunkioikeudet 1839.
Residenssin julkiseen rakennuskantaan kuuluva ja klassistisia piirteitä omaava kirkko valmistui 1811 asemakaava-alueen itäreunalle. Heinolan kaupunkiseurakunta sai oman saarnaajan 1812. Kaupunkiseurakunta itsenäistyi 1917. |
||
| Lisätietoa | ||
| Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, toim. Markku Haapio, Laura Luostarinen. Lieto 1980.
Nina Könönen, Heinolan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. Kuntien ympäristöselvitys, KUKUSE. Hartola, Hausjärvi, Heinola, Orimattila, Sysmä. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 96/2005. Henrik Wager, Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto 2006. Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; pappila; puisto; siunauskappeli; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV