Museiverket

 SÖKALTERNATIV

objekt landskapsvis
 

KARTSÖK

landskapskarta Lappland Mellersta Österbotten Norra Österbotten Kajanaland Norra Karelen Södra Karelen Österbotten Norra Savolax Södra Savolax Kymmenedalen Mellersta Finland Södra Österbotten Päijänne-Tavastland Nyland - östra Egentliga Tavastland Nyland - västra Birkaland Satakunta Egentliga Finland

Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner.

Kustavi Varsinais-Suomi

Kustavin kirkkoympäristö

Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Kustavin kirkkoympäristö
Kuvaus
Kustavin kirkkoympäristö on 1700-luvulla perustetun kappeliseurakunnan pienimuotoinen ja hyvin säilynyt keskus. Kokonaisuuden muodostavat kappeliseurakunnan perustamisen aikaan 1700-luvulla rakennettu lounaissuomalainen pitkäkirkko, kirkon läheisyydessä sijaitseva pappila sekä näiden välillä kulkeva vanha maantie, Suuri postitie.

Kustavin puukirkko sijaitsee kirkonkylän etelälaidalla. Muodoltaan se on pitkäkirkko, johon liittyvät runkohuonetta matalammat sakarat. Satulakattoinen kirkko on katettu paanuilla. Kirkon länsipäädyssä on matala eteisrakennus ja vastaava rakennusosa on myös eteläisen kylkiäisen päädyssä. Pieni sakaristo on itäsakaran pohjoissivulla. Kirkkosalia kattaa tynnyriholvi. Kirkon kiinteästä sisustuksesta alttarilaite ja parvekkeet ovat 1800-luvulta. Saarnatuoli on 1640-luvulta. Esineistöön kuuluu saaristopitäjäläisten kirkkoon lahjoittamia votiivilaivoja.

Erillinen paanuilla vuorattu kellotapuli on mahdollisesti 1600-luvulta ja samaa tyyppiä kuin Lokalahden tapuli. Kirkon ja tapulin ympärillä on vanha hautausmaa. Kirkon aitta on länsiportilla ja leikkaushuone vuodelta 1929 kirkkomaan pohjoislaidalla. Sankarihaudalla on Jussi Vikaisen suunnittelema patsas.

Kivimuurin ympäröimän kirkkomaan vieritse kulkee Suuri postitie, joka on valikoimassa myös erillisenä kohteena. Vanha tielinja kaartaa kohti 1880-luvun alussa rakennettua ja edelleen kirkkoherran asuntona toimivaa pappilaa, joka sijaitsee kirkon itäpuolella. Pihapiiriin kuuluu vastapäätä pappilarakennusta sijaitseva väentupa sekä talouspihalla 1939 rakennettu kivinavetta. Kirkon ja pappilan eteläpuolella on vanha viljelysaukea.

Kustavilaissyntyisen kirjailija Volter Kilven (1874-1939) romaani Alastalon salissa alkaa kuvauksella Kustavin kirkkomaalta. Kustavilla on merkittävä rooli myös Kilven Saaristo-sarjan muissa osissa.
 
Historia
Vanhin Kustavin kirkoista oli Vartsalassa, joka mainittiin 1554 Taivassalon kappelina. Vartsalan ja 1675 perustetun Kunnaraisten kappelikirkko yhdistettiin 1783 yhdeksi kappeliksi. Kappeliseurakunta sai nimekseen Gustaf, Kustavi kuningas Kustaa III:n kunniaksi. Nykyinen kirkko rakennettiin uudelle paikalle Kivimaalle 1783 J. Höckertin johdolla käyttämällä hyväksi Kunnaraisten vanhan kappelikirkon hirsirunkoa. Kirkkoa korotettiin ja siihen lisättiin sivusakarat. Myös tapuli siirrettiin nykyiselle paikalleen Kunnaraisista 1793. Kirkkosalia uusittiin 1876-1879 lääninarkkitehti C.J. von Heidekenin ja 1928 lääninarkkitehti G. Wahlroosin suunnitelmin. Kirkkorakennusta korjattiin ulkoa 1988. Kirkko sijaitsi alun perin kirkkomaan pohjoislaidassa. Hautausmaata laajennettiin 1850-luvulla ja 1922.

Kustavi oli Taivassalon kappelina vuoteen 1865, jolloin se erotettiin omaksi seurakunnaksi. Vanhan kappalaisenpappilan eli Pietilän pihapiiriin rakennettiin 1880-luvun alussa uusi pappila talousrakennuksineen.
 
Lisätietoa
Tove Riska, Uudenkaupungin kirkot. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959.

Ismo Heervä – Timo Joutsamo, Kustavin historia. Kustavi 1983.

Jaakko Masonen et al., Suuri postitie Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto. Turku 1990.
 
kohteeseen sisältyy:  hautausmaa; kellotapuli; kirkko; pappila;
ympäristön nykyluonne:  kirkonkylä;
 
Kustavin kirkko, tapuli ja kirkkotarhaa. Johanna Forsius 2007
Kustavin kirkko, tapuli ja kirkkotarhaa. Johanna Forsius 2007.
Kustavin kirkko. Minna Pesu 2007
Kustavin kirkko. Minna Pesu 2007.
Postitie kulkee Kustavin kirkkomaan vieritse. Johanna Forsius 2007
Postitie kulkee Kustavin kirkkomaan vieritse. Johanna Forsius 2007.
 
julkaisupäivämäärä 22.12.2009
palaute kohdetiedoista
sivun alkuun
 


© Museovirasto 2009