 |
KARTSÖK |
|
| Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. | ||
| Enontekiö Rovaniemi Sodankylä | ||
Jatkosodan tapahtuma- ja muistopaikat |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Jatkosodan tapahtuma- ja muistopaikat | ||
| Kuvaus | |
| Enontekiön Lätäsenon (Sturmbock-Stellung) ja Sodankylän Tankavaaran (Schutzstellung) saksalaiset asemat ovat merkittävimmät saksalaisten joukkojen jatkosodan aikana Lappiin rakentamat puolustusasemat. Rovaniemellä on Norvajärven rannassa Lapin sodassa kaatuneiden saksalaisten lepopaikaksi 1959-1963 rakennettu vaikuttava muistokappeli, jonka hallin alla olevaan kellariin on haudattu 3000 saksalaissotilaan jäännökset. Lätäsenon saksalaiseen asemaan liittyy suomalaisten samanaikainen puolustusasema Enontekiön Markkinassa, joka on myös historiallinen markkina- ja kirkonpaikka. Kilpisjärvellä on toisen maailmansodan aikana rakennettu, tiehallinnon museosillaksi nimeämä Ahdaskurun kiviholvisilta.
Norjaan Jäämeren satamiin johtavan maantien varressa, avoimessa tunturimaastossa sijaitseva Lätäsenon saksalainen asema "Sturmbock-Stellung" eli Järämä on saksalaisten rakentama, yhteensä 25 km pitkä linnoitusalue Käsivarren poikki vuodelta 1944. Alueen eteläosan osittain entistetyssä osassa on taistelu-, yhdys- ja juoksuhautaa yhteensä yli 1,2 km sekä 16 korjattua taisteluhaudan erityyppistä ampumapesäkettä (konekivääri ja raskasase) sekä viisi erityyppistä alkuperäisille paikoilleen kunnostettua korsua. Saksalaisten vahvasti linnoittamaa Järämää vastassa ollut suomalaisten hyödyntämä Markkina muodostavat parin. Niiden välissä oli toisen maailmansodan viimeinen "asemasotalinja". Markkinan entinen kirkkomaa on erikoinen suomalaisten toisen maailmasodan sodankäynnin päätöspaikka, vaikka se ei ollutkaan varsinainen taistelupaikka. Kaivannot ovat entisellä kirkkomaalla ja sen edustalla. Sodankylän Tankavaarassa on Petsamoon johtavan entisen Jäämerentien poikki rakennetun saksalaisten "Schutzwall"-linjan entistettyjä varustuksia ja korsuja. Linnoitustöiden yhteydessä muutaman kilometrin päähän Jäämerentiestä rakennettu Huuhkajanpäänpaistaman kurun yli kulkeva kenttäsilta on yksi harvoista suuremmista siltakokonaisuuksista, joka on jäänyt sodan loppuvaiheessa räjäyttämättä. Huuhkajanpäänpaistaman ja Jäämerentien välisellä suolla on matalampi arkkusilta. Norvajärven rannassa on saksalaisen veteraanijärjestön aloitteesta 1950- ja 1960-luvun taitteessa Lapin sodassa kaatuneiden saksalaisten hautapaikaksi rakennettu muistopaikka. Aluetta ympäröi noin metrin korkuinen kiviaita, jonka portista johtaa polku kuusimetsän halki kappelille. Saksalaisen arkkitehti Otto Kindtin suunnitteleman punagraniittisen mausoleumin eteisaulassa on Ursula Qernerin suunnittelma veistos "Äiti ja poika". Päätilassa on kahdeksan kalkkikiviriviä, joihin on kaiverrettu kappelin hallin alle on kerättyjen 3000 saksalaissotilaan tiedot. Hautausmaa-alueella on myös järven selkää vasten näkyvä kookas teräksinen risti. Enontekiön Ahdaskurun yksiaukkoinen kiviholvisilta (1943) on museosiltojen joukossa tyyppinsä ainoa edustaja. Siltaa ja sen ympäristöä on kunnostettu nykyliikenteen ja matkailukäytön ehdoilla. Silta on otettu Tiehallinnon nimeämäksi museokohteeksi 1983. |
|
| Historia | |
| Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944 poliitttinen tilanne muuttui. Saksalaiset päättivät strategian muutoksesta, rintama kääntyi Lapin poikki itä-länsisuuntaiseksi. Tavoitteena oli katkaista kulkuyhteydet Jäämerelle Norjan ja Muurmanskin satamiin ja laivastotukikohtiin.
Saksan 20. Vuoristoarmeija linnoitti puolustusaseman, Lätäsenon saksalainen aseman "Sturmbock-Stellung" Käsivarren kapeimpaan kohtaan kesällä 1944. Alue rakennettiin vuosina 1942-1944 pääosin kallioon louhimalla. Rakentajina olivat saksalaiset rakentajapioneerit, Organisation Todtin siviilirakentajat ja sotavangit. Saksalaisten 7. vuoristodivisioona oli Lätäsenolla asemissa lokakuusta 1944 tammikuuhun 1945, jolloin alueesta luovuttiin taisteluitta. Suomalaisista varusmiehistä koostuvat joukot olivat asemissa noin 8 km saksalaisista etelään Markkinassa, entisellä kirkon- ja markkinapaikalla, joka oli ollut Länsi-Lapin hallinnollinen ja kirkollinen keskus 1600-luvulta alkaen. Saksalaiset rakensivat vetäytymisensä turvaksi Kilpisjärvelle Saanan rinteille ja lähistölle laajat mutta kevytrakenteiset puolustusasemat, jotka he tuhosivat. Tämän sotahistoriallisen kohteet useat jäännökset ovat säilyneet raunioituneina luonnonympäristön osina. Toinen vetäytymisen edellyttämä puolustus- ja viivytysasema rakennettiin Sodankylän Tankavaaraan Jäämerentien varteen. Linnoitustöiden yhteydessä tärkeänä rakennuskohteena olivat myös puolustukselle tarpeelliset poikkitiet Jäämerentiestä itään ja länteen. Tankavaaran itäpuolelle Huuhkajanpäänpaistaman kuruun ja suolle rakennettiin kaksi kenttäsiltaa 1944. Ahdaskurun silta oli rakennettu jo 1943 Suomen ja Norjan välisen rajan tuntumaan. Kiviholvisillan piti kestää raskasta saksalaisten Barbarossa-suunnitelman mukaista sotilasliikennettä Atlantilta Suomen rintamalle. Sillan suunnitteli ja rakennutti Tie- ja vesirakennushallitus ja sen rakentamiseen osallistuivat myös saksalaiset. Toisen maailmansodan viimeinen aseellinen yhteenotto Suomessa käytiin Kilpisjärven raja-alueella ja Norjaan perääntyvät saksalaiset tuhosivat Kilpisjärventien mm. siltapaikkojen osalta. Ainoastaan pieni ja huomaamaton Ahdaskurun silta säilyi. Vuosina 1959-1963 rakennettiin Rovaniemen silloiseen maalaiskuntaan Norvajärven rantaan kappeli Lapin sodassa kaatuneiden saksalaisten sotilaiden hautapaikaksi saksalaisten veteraanijärjestöjen aloitteesta. Vuonna 1964 valmistuneen mausoleumin suunnitteli saksalainen arkkitehti Otto Kindt. |
|
| Lisätietoa | |
| Sampo Ahto, Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944-1945. Helsinki 1980.
Tie yhdistää. Toim. Leena Sälejoki-Hiekkanen. Tiemuseo 1986. Jouni Kallioniemi, Lapin sota 1944-1945. Suursodan loppunäytös pohjoisessa. Raisio 1989. Kaisa Korpijaakko, Saamelaisesta oikeusasemasta Suomessa. Mänttä 1989. Pertti Huttunen, Saksalaisten linnoittamistyöt Lapin sodassa. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Faravid-vuosikirja 13. Rovaniemi 1989. Pertti Huttunen, Sodankylä Vuotso Tankavaara. Toisen maailmansodan aikaisen linnoitusvyöhykkeen kohdeinventointi. Erkki Saari Oy 1990. Eero Elfvengren, "Sota Lapissa". Jatkosodan historia 5. Sotatieteen Laitoksen Sotahistorian Toimisto. 1992. Teppo Korhonen (toim.), Enontekiön Lätäsenon saksalaisten asemien (Sturmbock-Stellung) entistäminen 1987–1989. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Raportti N:o 2 1991. Tapani Postila, Schutzwall: sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 71. Metsähallitus 1997. Marianne Junila, Deutscher Soldatenfriedhof - Pohjois-Suomen sanomalehdet saksalaisen sotilashautausmaan puolesta ja vastaan. Teoksessa: Rohkea, reima, horjumaton. Scripta Historica XXVII. Oulu 1998. Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001. Mirja Rauhala, Enontekiön kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 540. Ympäristöministeriö 2002. Kirsi Liimatainen, Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tiehallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 11/2007. Tampere 2007. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/4000555-vtieh_museotiet_ja_sillat.pdf "Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus. |
|
| kohteeseen sisältyy: hautakappeli; linnoitus; silta; | |
| ympäristön nykyluonne: metsämaisema; tunturimaisema; | |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV