 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Seinäjoki | Etelä-Pohjanmaa | |
Törnävän ruukinkartanon alue |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Törnävän ruukinkartanon alue | ||
| Kuvaus | ||
| Törnävän ruukinkartano on monipuolinen kulttuurihistoriallinen alue, jossa nivoutuvat maakunnan teollisuushistoria, säätyläiskulttuuri ja museoalueen talonpoikainen rakennuskulttuuri. Seinäjoen vesimaisemaan liittyvä kartanon puisto ja luonnonsuojelualueeksi muodostettu Ruutipuisto sisältävät huomattavia maisemallisia arvoja.
Östermyra on yksi Pohjanmaan ruukeista ja ruukinkartanon rakennukset sekä puisto ovat jokisuvannon itärannalla. Länsirannalla oleva kapea Ruutipuisto on luonnonsuojelualue. Ruukinkartanon piha-alueen muodostavat empirekaudella rakennettu ruukin päärakennus ja kaksi lähes symmetristä siipirakennusta. Kartanon päärakennuksen ensimmäinen osa on valmistunut todennäköisesti 1806. Nykyiseen kokoonsa ja ulkoasun empiretyyliin rakennus on uudistettu 1830-luvulla. Kartanoa vastapäätä on kaksi asuinrakennusta, jotka on alun perin tarkoitettu ruukin sepille. Kartanolta lähtevän puistoakselin toisessa päässä on 1826 rakennettu empiretyylinen ruutitehtaan kokeiluhuone "Propeeri". Kartanon talouspiha talleineen, meijereineen, navettoineen ja työväen asuinrakennuksineen on sijainnut kartanopihan eteläpuolella. Rakennuksista ovat säilyneet mm. 1856 rakennettu kivinavetta ja 1841 rakennettu Pehtorintalo. Kartanon puistoa ja puutarhaa on hoidettu ammattimaisesti 1830-luvulta lähtien. Kartanonpuisto ja puutarha on ollut aidattu päärakennuksen kulmista siipirakennuksiin ja niistä edelleen maantielle. Sisääntulotietä ovat reunustaneet kaksiriviset koivukujanteet. Päärakennuksen länsipuolella on ollut pensasaidalla rajattu, symmetrisiin kortteleihin jaettu muotopuutarha. Ruukinalueeseen kuuluu Seinäjoen seurakunnan käytössä oleva Törnävän kirkko, joka on alun perin ollut ruutitehtaan ruutimakasiini. Teollisuushistorialliset muistomerkit, raudanvalmistukseen ja ruudin tuotantoon liittyneiden rakennusten rauniot ovat Tikkukosken ja Ruutikosken rannoilla. Nykyisin kartanon päärakennus toimii Seinäjoen kaupungin edustustiloina. Suurin osa muista rakennuksista on Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon museoalueella. Kartanoalueen läpi kulkevan maantien itäpuolella on museoalue, joka koostuu paikalle siirretyistä eteläpohjalaisista kansanrakennuksista. Joen sivuhaarojen väliset saaret ovat teatteri- ja virkistystoiminnan käytössä. |
||
| Historia | ||
| Östermyran ruukki sai privilegion harkkorautaa jalostavan manufaktuuripajan perustamiseen 1798. Ruukin perusti Seinäjoen Tikkakosken varteen vaasalainen porvari Abraham Falander. Uusi vaihe Östermyran historiassa alkoi, kun Falanderille (aateloituna Wasastjerna) 1804 myönnettiin privilegio kankirautavasaran ja kahden ahjon perustamiseen.
Östermyran teollisuus- ja kartanoympäristön rakennutti pääasiassa Falanderin poika Gustaf Adolf ja myöhemmin hänen poikansa Gustaf August Wasastjerna. Kartanon päärakennuksen kaksikerroksinen osa rakennettiin 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Siipiosat rakennettiin 1833-34 paroni Karl Roesenkampffin piirustuksin. Samalla hirsirakennus rapattiin muistuttamaan kivirakennusta. 1860 valmistuneen lasiverannan suunnitteli arkkitehti Chiewitz. Östermyraan perustettiin Wasastjernan ja valtion yhteistyönä Suomen ensimmäinen ruutitehdas 1825. Ruutitehtaan rakennuksista valtio rakennutti alueelle ruutilaboratorion, Propeerin, jonka piirustukset laadittiin todennäköisesti intendenttikonttorissa. Ruudinvalmistus osoittautui raudanjalostusta kannattavammaksi. Erityisesti Saimaan kanavan rakentaminen ja ensimmäiset rautatietyömaat 1840-1860-luvuilla lisäsivät ruutitehtaan kannattavuutta. Tehdas toimi vuoteen 1890. 1830-luvun loppuvuosina ruukin raudantuotanto kohosi huomattavasti ollen ajoittain maan suurimpia. Tulipalot hävittivät Östermyraa ja tuotanto väheni jatkuvasti 1850-1860 -luvulla. Rakentaminen kartanoalueella oli vilkasta varsinkin 1800-luvun puoleen väliin saakka. Ruukin teolliseen toimintaan kuuluivat myös 1850-luvulla perustettu oluttehdas ja jauhomylly, luumylly 1860-luvulta sekä 1870-luvulla perustetut saha, värjäämö ja tamppaamo. Lähes kaikki kyseisistä tehdasrakennuksista on purettu. Gustaf August Wasastjerna jatkoi isänsä työtä 1850-luvulla ja hänen aikanaan kehitettiin kartanon maataloutta ja perustettiin Ähtäriin Inhan rautaruukki. Gustaf August oli lisäksi mukana perustamassa Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusosakeyhtiöitä 1861. Tampereen yhtiö ajautui kuitenkin vaikeuksiin 1860-luvulla, minkä seurauksena Wasatjerna-suku menetti siihen sijoittamansa varat ja joutui lisäksi luopumaan Östermyran kartanosta ja Inhan ruukista. Östermyran tehdas- ja kartanoalueen ympärille muodostui 1800-luvun aikana silloinen Seinäjoen (Östermyyran) kirkonkylä. Kivinen ruutivarasto muutettiin kirkoksi 1863 lääninarkkitehti Setterbergin piirustuksin. Östermyyran rautatieasema sijoittui 1880-luvulla noin 4 km päähän kartanosta. Monien omistajavaihdoksien jälkeen Ilmajoen tuomiokunnan tuomari, hovioikeuden assessori Konstantin Törnudd osti pieneksi kutistuneen kartanoalueen 1904. Hän antoi kartanolle syntymäpitäjänsä Tyrnävän ruotsinkielisen nimen Törnävä, josta muodostui Seinäjoen silloinen kirkonkylä. Törnudd testamenttasi tilansa silloiselle Seinäjoen kunnalle, jonka haltuun se tuli 1925. Ensimmäiset suunnitelmat kartanonpuiston kunnostamiseksi ja laajentamiseksi tehtiin 1964. 1960-luvulla aluetta rakennettiin vapaa-ajankäyttöön ja tehtiin mm. viheralueiden muutostöitä. Seinäjoen kaupunki aloitti kartanonpuiston kunnostamisen ja entistämisen 2000-luvun alussa. |
||
| Lisätietoa | ||
| Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
August Teräksinen, Seinäjoen piirisairaalat 1923-1932. Helsinki 1933. Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948. Ruukki-inventointiaineisto, Rakennushistorian osasto, Museovirasto. Alpo K. Rapila, Törnävän sairaala 1923-1973. Seinäjoki 1973. C.J. Gardberg, Suomen kartanoita, Otava 1989. Hanna-Maria Virtanen, Rautaa Pohjanmaalta. Selvitys Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen rautaruukeista. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 19/1998. Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999. Tellervo Lahti (toim.), Seinäjoen rakennuskulttuuria. Asutus, kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Toim. Tellervo Lahti. Seinäjoen historiallinen yhdistys ry 2002. Hannu Tuomisto, Kyrkösjärven itärannan arvokkaat luontokohteet. Moniste. Seinäjoen kaupunki 2004. Tellervo Lahti (toim.), Seinäjoen Östermyra. Ruukinkartanosta kaupunkipuistoksi. 2004. Irja Suihko, Sinikka Jalkanen, Rautainen tarina, Takojasta alumiinin taitajaksi. 2007. Tiina Lehtisaari - Sari Tallgren - Eija-Liisa Kangas, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; kirkko; museo; muu tuotantorakennus; puisto; ruukki; talousrakennus; | ||
| ympäristön nykyluonne: kaupunki; | ||
Törnävän ruukinkartano ja kartanon puistoa. Museovirasto 2016. |
Ruutitehtaan kokeiluhuone "Propeeri". Museovirasto 2016. |
Ruudinkuivaushuone. Museovirasto 2018. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV