 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Ulvila | Satakunta | |
Leineperin ruukki ja yhdyskunta |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Leineperin ruukki ja yhdyskunta | ||
| Kuvaus | ||
| Leineperin eli Fredriksforsin ruukinmiljöö on yhtenäisenä säilynyt alue, johon sisältyvät lähes kaikki suomalaisille rautaruukeille tyypilliset rakennukset ja rakenteet. Teollisuushistoriallisesti Leineperi on yksi maamme mielenkiintoisimmista ruukinalueista monipuolisen rakennuskantansa ansiosta ja restauroituna se antaa selkeän kuvan ruukkien historiallisesta ympäristöstä.
Ruukinalueelle johtaa lännestä peltoaukean yli puukujanne. Ruukinalueen rungon muodostaa Kokemäenjokeen laskeva Kullaanjoki ja siinä oleva koski patoineen. Padon alapuolella sijaitsevat keskeiset tuotantorakennukset, masuuni ja sahaksi muutettu kankirautavasarapaja. Pajan punatiilinen osa on 1860-luvulta, kuonatiilinen laajennusosa vuodelta 1883. Leineperin masuuni on yksi neljästä maassamme ehjänä säilyneestä masuunista ja se on masuunityyppinsä ainoa edustaja. Multahirsirakenteisen masuunin alaosa on rakennettu 1826 ja sitä on korotettu 1861. Ruukinkartano ja seppien asunnot ovat ryhmittyneet kahteen riviin suoran ruukinkadun molemmin puolin Kullaanjoen etelärannalle. Kaikki rakennukset on tehty ilmeisesti 1860-luvun jälkipuoliskolla. Puiston ympäröimä päärakennus on tyyliltään uusklassistinen. Työväenasuntojen tuntumassa on samoin 1860-luvulta peräisin oleva tiilinavetta ja samanikäinen suuri savesta ja tiilestä tehty leivintupa, ns. Savipakari. Fredriksforsin muista talousrakennuksista on kulttuurihistoriallisesti merkittävin masuunin vieressä sijaitseva kolmikerroksinen tiilinen viljamakasiini, jonka on 1824 suunnitellut Intendentinkonttorissa arkkitehti C. Bassi. Ruukinpadon yhteydessä oleva kolmiaukkoinen kiviholvisilta on 1860-luvulta. Pohjoisrannalla sillan kupeessa oleva ns. Pehtorin talo on rakennettu aikaisemmin kaksikerroksisen konttorirakennuksen paikalle noin 1915. Vasarapajan vieressä oleva hirsinen rauta-aitta lienee 1800-luvun keskivaiheilta. Kansakoulu on valmistunut 1888. Leineperin monivaiheisesta sahahistoriasta on muistomerkkinä kankivasarapaja, joka on muutettu sahaksi 1920. Juurakoin tuettu välipohja, turbiinikammio vesikouruineen, kattolyhty ja päätyjen ikkunat ovat tuolta ajalta. Ruukin alueen restaurointitöiden yhteydessä sahan aikaiset rakenteet on säilytetty. Sahassa on säilynyt arvokas laitteisto. Teollisuushistoriallinen kerroksisuus ja laitteistojen säilyneisyys tekevät rakennuksesta myös sahamuistomerkin. |
||
| Historia | ||
| Majuri Berndt Johan Hastfer perusti Fredriksforsin ruukin Leinebergin tilan maille 1771. Samana vuonna valmistui kaksi erillistä vasarapajaa noin puolen kilometrin etäisyydelle toisistaan. Hastfer sai 1781 luvan perustaa toisen ruukin Fredriksforsista noin 2,5 km länteen saman joen alajuoksulle. Solakoskeen perustetusta uudesta ruukista käytettiin nimeä Fredriksberg ja Solla. Fredriksbergin alueella ei ole jäljellä ruukin aikaisia rakennuksia.
Leineperi tunnetaan sahanpaikkana jo 1630-luvulla, jolloin Anolan kartano käytti sen koskessa sahamyllyä. 1700-luvulla Sahakoskessa toimi talonpoikainen kotitarvesaha ja -mylly. 1781 perustettu Leineperin eli Fredriksforsin ruukki rakennutti oman sahansa 1782. Ruukinkartano maaomaisuuksineen siirtyi 1877 Antti Ahlströmille, jonka toimesta nippuvasarapaja muutettiin vesisahaksi 1880. Sen toiminta vientisahana päättyi 1892. Raudanvalmistus päättyi 1908. Entinen kankivasarapaja toimi kotitarvesahana 1920-1962. Paja restauroitiin sahakäyttöä kuvaavaan vaiheeseen. Leineperin koulu rakennettiin Ahlströmin toimesta. Ruukin ydinalueen rakennukset restauroitiin 1990-luvulla, jonka jälkeen alue on ollut matkailukäytössä. |
||
| Lisätietoa | ||
| Niilo J. Avellan, Entisen Ulvilan pitäjän maatilat. Satakunta. Kotiseutututkimuksia III. Porvoo 1914.
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948. Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto Sarja A: 177. 1990. Erkki Härö (toim.), Leineperin rautaruukki. Tutkimus- ja restaurointiraportti. Museovirasto 1994. Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18/1996. Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999. Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005. |
||
| kohteeseen sisältyy: kartano; koulu; muu tuotantorakennus; puisto; ruukki; saha; työväen asuintalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Leineperin ruukinalue. Hannu Vallas 2006. |
Leineperin ruukinalue patoaltaan rannalla. Jouni Marjamäki 2006. |
Leineperin kankivasarapaja ja masuuni restauroituina. Erkki Härö 1994. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV