 |
KARTSÖK |
|
Texterna är tillsvidare enbart på finska i enspråkigt finska kommuner. |
||
| Rusko | Varsinais-Suomi | |
Ruskon kirkonmäki |
||
| Siirry Museoviraston valtakunnalliseen karttapalveluun: Ruskon kirkonmäki | ||
| Kuvaus | ||
| Ruskon kirkonmäki muodostaa keskiajalta periytyvän kirkkoympäristön Ruskonjokilaaksossa. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin.
Yksilaivaisen ja nelitraveisen kirkkosalin tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi. Kirkossa on säilynyt kaksi keskiaikaista tiilestä muurattua alttaria, itäseinään muurattu pääalttari sekä pohjoisseinustalla sakaristoon johtavan oviaukon itäpuolella sivualttari - todennäköisesti Maria-alttari, joka toimii saarnastuolin jalustana. Kiinteä sisustus on osin peräisin 1920-luvulla tehdystä restauroinnista. Harmonisen tunnelman kirkkoon luovat ovelliset penkkikorttelit, sivupenkit kuorissa ja papinpenkit alttarin kummankin puolen sekä seurakunnan poikamiesten 1781 lahjoittama kaappikello. Kirkon kaakkoispuolella sijaitseva punaiseksi maalattu kellotapuli on vuodelta 1744. Sen kivinen alaosa on sisustettu ruumishuoneeksi 1927. Kirkkotarhan vanha puusto osoittaa sen laajuuden 1800-luvulla. Ruskon Märttelän kylästä kotoisin olleen Piispa Maunu I muistomerkki on vuodelta 1929 ja Amos Andersonin lahjoittama. Kirkkoa ja tapulia ympäröi harmaakiviaidan rajaama hautausmaa, jonka lähellä on hirsinen 1874 rakennettu lainamakasiini. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus. Kirkon kupeessa, Ruskonjoen itärannalla ovat Nissin kantatalo ja entinen kappalaisen pappila Keskikylä 1912 ja 1889 rakennettuine päärakennuksineen. Kirkolta Ruskonjoen yli johtaa 1898 rakennettu kiviholvisilta. |
||
| Historia | ||
| Rusko mainittiin seurakuntana ensimmäisen kerran 1337, mutta lienee vanhempi. Vuodesta 1340 lähtien se oli Turun tuomiorovastin anneksina. Rusko liitettiin kappelina Maskuun 1577 ja Ruskosta erotettiin 1638 perustettu Vahdon eli Puuruskon seurakunta. Itsenäinen seurakunta Ruskosta tuli 1907.
Ruskon keskiaikainen kivikirkko rakennettiin pääosiltaan 1400-luvun keskivaiheilla ja holvattiin 1400-luvun lopulla. Kirkko restauroitiin 1927 arkkitehti A.W. Ranckenin laatiman suunnitelman mukaan. |
||
| Lisätietoa | ||
| Tove Riska, Ruskon kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Antero Sinisalo, Myöhäiskeskiaikaiset kivikirkot. Ars. Suomen taide 1. 1987. Eija Suna, Ruskon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 1. Turun maakuntamuseo, Varsinais-Sumen seutukaavaliitto. Turku 1987. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007. |
||
| kohteeseen sisältyy: hautausmaa; kellotapuli; kirkko; lainamakasiini; silta; talonpoikaistalo; | ||
| ympäristön nykyluonne: kulttuurimaisema; | ||
Ruskon tapuli ja kirkko. Johanna Forsius 2007. |
Nissin kantatalon päärakennus Ruskon kirkonmäen kupeessa. Minna Pesu 2007. |
| julkaisupäivämäärä 22.12.2009 | ||
| palaute kohdetiedoista | ||
| sivun alkuun | ||
SÖKALTERNATIV